Kotipesä2020-03-04T16:35:01+02:00Blog Integration Feed Generatorhttps://kotipesa.vuodatus.net/kotipesahttps://kotipesa.vuodatus.net/<![CDATA[Taas toimii -jotenkin]]>
Blogi toimii taas, mutta kaikki kuvat ovat lopullisesti mennyttä.
Siellä olen jo kohta kuukauden päivät rellestänyt ja sinne jään.
Magdaleena]]>2012-07-27T23:16:01+03:002019-10-09T14:41:45+03:00https://kotipesa.vuodatus.net/lue/2012/07/taas-toimii-jotenkinkotipesahttps://kotipesa.vuodatus.net/<![CDATA[Lomaltapaluuhaukotus]]>
Pahoitteluni että blogin kuvat eivät allekirjoittaneesta riippumattomista syistä näy. Toivotaan että tilanne ratkeaa pian, että pääsen läväyttämään lomakuvia tiskiin. Sitä odotellessa...
Odotettua pidemmäksi venähtänyt blogitauko ei haittaa yhtään, sillä aloitin eilen uudessa työpaikassa. Ihan vaan lähikaupan kassalla silloin tällöin iltaisin ja viikonloppuisin, täydennystä laskujenmaksukassaan. Että tyttö voisi olla mahdollisimman pitkään kotona. Ihan jo rahallisesti tämä on näin järkevämpää, eikä ruveta makselemaan päivähoitomaksuja ja bussimatkoja ynnä muita töistä aiheutuvia kuluja. Itse asiassa olin vanhassa työssäni niin pienipalkkainen, että saatan tällä järjestelyllä päästä jopa plussan puolelle, riippuu tietysti ihan siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa työsopparin "tarvittaessa" sitten oikeasti tarkoittaa.
Mutta yli puolentoista vuoden kotiäiteilyn jälkeen moinen "kahden työvuoron" systeemi kyllä haukotuttaa, ensin aamuvuoro kotona lapsen kanssa, vaihto lennossa ja fillarilla iltavuoroon kaupalle. Kotona puoli 11. Mutta huomenna on sitten onneksi jo vapaapäivä, että ehtii palautua. Oi voi.
Jospa huomenissa blogikin toimisi kunnolla!
Magdaleena]]>2012-07-03T19:57:01+03:002019-10-09T14:41:47+03:00https://kotipesa.vuodatus.net/lue/2012/07/lomaltapaluuhaukotuskotipesahttps://kotipesa.vuodatus.net/<![CDATA[Aarteita]]>(Heinäkuun ensimmäinen päivä, viimeinen ajastettu postaus. Loma lähenee loppuaan, palaan koneen ääreen ihan pian. En ehkä heti huomenna, mutta pian.)
Kävimme tuossa taannoin viemässä kuormaa kaatopaikalle, kun mies tokaisi tytölle, että kato, äiskän haukankatse etsii aarteita. Niimpä, sellainen minä olen, aarteita etsivä harakka. Eikun haukka. Ja tämä meidän talo ja sen piha, tämä on oikea aarrehaukan onnellinen päiväuni. Kaleidoskoopin lisäksi täältä on löytynyt paljon muutakin kivaa, tässä muutama.
Uusimman aarteen, kotiäitien kestosuosikin, nivea-purkin kannen mies löysi kompostinkaivuupuuhissa ja pelasti sen minulle. Kyllä mies harakkansa tuntee. Nivean alla komeilee viimetalven huippulöytö, vuoden -35 hesari, joita oli käytetty eristeenä yläkerran lattialevyjen alla.
Leikkimökin terassin alta löytyi posliininen pullonkorkki, josta pitkään väänsimme tytön kanssa kättä, että kumpi sen saa. Harakanpoikasen huomion kiinnittyessä toisaalle, salavihkaa piilotin aarteen omaan jemmaani.
Pullonkorkin kuvauspaikkana palveli hemmetin hieno Risto-puhelin jonka veljeni on aikanaan talon vintiltä löytänyt. Mutta kuka osaisi kertoa, että mikä ihmeen Risto??
Ja vielä viimeinen. Keraaminen pylpyrä löytyi pihalta, kukkapenkkikaivauksilta jo viime kesänä. Nyt se palvelee todellisena kierrätyskoruna, ruskea satiininauha on nimittäin ollut joskus kiinni ruskeassa polvisukassa. Tosin kuva korusta käytössä on täysin lavastettu, en voi käyttää sitä, sillä joka kerran kun kumarrun ottamaan tyttöä syliin, mutikka kalahtaa pienen päähän.
Mutta osaako joku kertoa mikä tämä alunperin on ollut? Joku sähkö-nippelikö?
Kaikkein paras löytö on kuitenkin vuosien takaa, ja jo uudestaan hukattu. Kikattelevana esiteini-ikäisenä olin ystäväni kanssa aarrejahdissa vintissä, kun löysimme eristepuruihin haudatun, 70-luvun sanomalehtiin käärityn paketin. Avasimme käärön, ja sieltä löytyi - urheilijan munasuoja!
Voitte uskoa, että oli aikamoinen juttu, kikatteleville esiteineille.
]]>2012-07-01T15:00:01+03:002019-10-09T14:41:49+03:00https://kotipesa.vuodatus.net/lue/2012/07/aarteitakotipesahttps://kotipesa.vuodatus.net/<![CDATA[Kuukauden kasvi: Kesäkuu]]>(Tämä on ajastettu postaus. Olen kesälomalla, palaan heinäkuun puolella.)
Koska unikosta ei tullutkaan kuukauden kasvia, piti keksiä jotain muuta. Valitsin sitten pihlajan, koska tykkään siitä paljon, ja koska se (tai on niitä useampi, itse asiassa!) vielä viikko-pari takaperin oli pihamme ehdoton kuningatar valkoisine, tuoksuvine kukkineen. Tosin nyt kukinta on jo loppunut ja marjan raakileet ovat hyvää vauhtia kehittymässä.
Kotipihlaja (sorbus aucuparia)
Kotipihlaja eli tuttavallisemmin ihan pihlaja vaan, kasvaa usein monirunkoisena puuna, jonka korkeus vaihtelee neljästä jopa kymmeneen metriin. Kasvupaikan suhteen pihlaja ei ole turhantarkka, niitä kasvaa lehdoissa, kalliorinteillä, metsänreunoissa, rannoilla, vaikka missä! Pihlajaa istutetaan myös paljon koristepuuna, niinkuin meidänkin pihalla. Pihlajan koko ja muoto riippuvat paljon kasvupaikasta, laihassa maassa pihlaja jää pieneksi, kun taas ravinteikkaassa ja tuoreessa maassa se tilaa saadessaan kasvaa suureksi ja näyttäväksi puuksi.
Valkoiset kukat ovat pieniä, mutta pihlajan tapauksessa määrä korvaa puuttuvan koon, kukinto kun on tiivis kerrannaishuiskilo (eikö olekin hieno sana!). Ja se tuoksu, voittaa jopa syreenit! Eikä ihme, sillä pihlaja kuuluu ruusukasvien heimoon. Tuoksu on tarkoitettu houkuttelemaan pölyttäviä hyönteisiä. Syksyksi kukkien tilalle kehittyvät oranssinpunaiset happamat marjat joista saa ihanaa marmeladia. Marjojen kypsyttyä pihlajassa voi nähdä suuren tilhiparven ruokailemassa (pakkasten tultua kännissä), mutta ei kettuja. Marjoja syövät linnut levittävät siemeniä uusille kasvupaikoille, joihin kasvaa uusia pikkupihlajia.
Pihlajan ruodillisen, pariliuskaisen lehden tunnistavat kaikki, mutta laitetaan tähän vielä muutama hieno adjektiivi lisää: Lehdykät ovat soikeita, kapeanpuikeita, teräväsahalaitaisia, päältä kaljuja ja alta karvaisia. Kuulostaa hienolta, vai mitä!
Metsätaloudellisesti pihlaja ei ole kovinkaan hyödyllinen puu, mutta sitä arvostetaan muista syistä. Se onkin Pohjois-Savon maakuntakasvi, ja mikä hienointa, muinaissuomalaisten pyhä puu. Pihlaja on erityisen tärkeä puu myös siksi, että se esiintyy meidän jokailtaisessa unilaulussa, tuulilaulussa, joka on siis tämä.
(Pihlajatrivian tarjosi tällä kertaa luontoportti.)
]]>2012-06-30T15:00:01+03:002019-10-09T14:41:51+03:00https://kotipesa.vuodatus.net/lue/2012/06/kuukauden-kasvi-kesakuukotipesahttps://kotipesa.vuodatus.net/<![CDATA[Myrsky]]>(Tämä on ajastettu postaus. Olen kesälomalla, palaan heinäkuun puolella.)
Oli myrsky.
Kuka käski jättää ikkunat aitaa vasten nojaamaan?
]]>2012-06-29T15:00:01+03:002019-10-09T14:41:54+03:00https://kotipesa.vuodatus.net/lue/2012/06/myrskykotipesahttps://kotipesa.vuodatus.net/<![CDATA[Vettä!]]>(Tämä on ajastettu postaus. Olen kesälomalla, palaan heinäkuun puolella.)
Vesileikkejä parempaa ei olekaan!
]]>2012-06-28T15:00:01+03:002019-10-09T14:41:56+03:00https://kotipesa.vuodatus.net/lue/2012/06/vettakotipesahttps://kotipesa.vuodatus.net/<![CDATA[Maailman parhaita leluja]]>(Tämä on ajastettu postaus. Olen kesälomalla, palaan heinäkuun puolella.)
Aamupäivän musiikkihetki.
]]>2012-06-27T15:00:01+03:002019-10-09T14:41:58+03:00https://kotipesa.vuodatus.net/lue/2012/06/maailman-parhaita-lelujakotipesahttps://kotipesa.vuodatus.net/<![CDATA[Suu tikkarilla]]>(Tämä on ajastettu postaus. Olen kesälomalla, palaan heinäkuun puolella.)
Se oli muuten muumitikkari ja ihan sairaan hyvää!
]]>2012-06-26T15:00:01+03:002019-10-09T14:42:00+03:00https://kotipesa.vuodatus.net/lue/2012/06/suu-tikkarillakotipesahttps://kotipesa.vuodatus.net/<![CDATA[Kaleidoskooppi]]>(Tämä on ajastettu postaus. Olen kesälomalla, palaan heinäkuun puolella.)
Vintistä löytyi minun vanhoja leluja, niiden mukana kaleidoskooppi.
Pitihän se kamera sinnekin työntää!
Kaleidoskoopin värit suorastaan huusivat päästä väripalettiin, joten sellainenkin syntyi maanantaihengessä, vaikka en tätä nyt ColorMe weeklyyn pysty ajastuksen takia linkittämään.
]]>2012-06-25T15:00:01+03:002019-10-09T14:42:02+03:00https://kotipesa.vuodatus.net/lue/2012/06/kaleidoskooppikotipesahttps://kotipesa.vuodatus.net/<![CDATA[Paremmalla onnella uudessa sängyssä]]>(Tämä on ajastettu postaus. Olen kesälomalla, palaan heinäkuun puolella.)
Pinnasänkykatastrofin seurauksena neidin sänky lähti polttopuiksi ja jostain piti saada uusi sänky tilalle. Pinnasänkykuukausia tuskin on jäljellä kovinkaan montaa (vai onko, kertokaa viisammat?) joten uuteen sänkyyn investoiminen ei kauheasti innosta. Ei muuta kun mummilan sänky hyötykäyttöön! Ja on kuulkaa ihan aito retro, tässä ollaan minä, sisko ja velikin nukuttu! Ja oli kuulemma aikanaan koko Ruotsin kallein sänky, että sen täytyy kyllä olla hyvä!
Vaan eipä tahtonut uni tulla uudessa sängyssä. Osasyyksi veikkaan sitä, että neiti on tottunut sängynlaitoja verhoavaan pinnasuojaan joka blokkaa maisemat (ja lelut!) näkyvistä ja kaiketi tekee sängystä turvallisemman tuntuisen, ainakin näin aikuisen näkökulmasta olettaisin. Ja estää se myös Hello kittyä ja pikkupupua putoamasta pinnojen välistä lattialle. Sängyn seinissä on myös hyvä olla vähän toppausta "päätyynyyn"-syöksyjä pehmentämässä...
Vanhan sängyn pinnasuoja ei tietenkään pituutensa puolesta sopinut uuteen sänkyyn, joten ei muuta kun ompelemaan!
Materiaaleiksi pääsi vanhoja pussilakanoita, verhoja ja pöytäliinaa. Päänvaivaa tuotti suojan kiinnittäminen umpinaisiin päätyihin, mutta lopulta ompelin pehmukkeeseen velcron jonka vastakappaleen kiinnitin 2-puolisella teipillä sänkyyn. Saa nähdä miten kestää...
]]>
