Loviisan itutorilla yhdessä kojussa oli myynnissä vaikka minkä näköistä kassia ja nyssäkkää, valmistettu verhoista ja vaatteista ja vaikka mistä. Ihastuin yhteen vyöpussukkaan mutta rahat olisi auttamatta loppuneet kesken jos olisin vielä senkin ostanut. Mutta idea jäi muhimaan... Eilen innostuin mallaamaan kankaita yhteen ajatuksena että teen pussukan lauantaiksi kun lähdemme miehen kanssa juhlimaan kaverin synttäreitä. Niinhän siinä taas kävi että koneelta ei voi nousta ennen kuin työ on valmis!

 

Pussukan kukka, vyö ja läpän sisäpuoli ovat vanhasta lampunvarjostimesta, jota kyllä pikkutyttönä käytin myös mekkona. Itse pussukka on äidiltä saaduista tilkkulaatikoista kaivettu farkun lahje, läpän farkkukangas on myös äitini peruja. Yksi laatikoista on puolillaan erilaisia vanhoista farkuista pelastettuja lahkeita, taskuja ja takapuolia. Myös tummansininen tikkikangas löytyi aarrelaatikostani, muistaakseni minulla on ollut lapsena samasta kankaasta tehty takki ehkä. Valkoinen pitsi on Suur-Mammani lakanan reunaa. Sain perintönä kasan vanhoja pitsilakanoita joita en kyllä koskaan tule petauksessa käyttämään, mutta ompeluksissa ne pääsevät elämään uutta elämää. Kukkasen nappi on vanhan villatakin varanappi.

Yläkuvassa pussukkaa esittelee meidän koiranrutku, englanninbulldoggi Pontus. Maailman rauhallisin ja suloisin otus. Prinsessakin saa kiipeillä koiran päällä ilman että koira korvaansa lotkauttaa. Alakuvassa pussukan kanssa poseeraa ihana kirpparilöytöni, euron kangaskassi!