Prinsessalla oli tänään ylimääräinen neuvola. Nimittäin kaksi kuukautta sitten hän ei vielä osannut (tarpeeksi hyvin) kaikkia niitä asioita joita nuoren ja innokkaan lääkärin muistilapun mukaan 8-kuisen pitäisi osata. Neiti nimittäin osasi vain ryömiä (taaksepäin), istua (jos laitettiin istumaan) ja nousta seisomaan (huterasti). Ei riittänyt. Arvatkaa huolestuinko!

Onneksi neiti kuitenkin näytti neuvolalle ja lääkärille mistä kana pissii, ja alkoi samana iltana ryömiä ja viikon päästä kontata. Ja tänään neuvolassa saimme luetella sellaisen määrän uusia taitoja että neuvolantäti oli aivan haltioissaan(!) ja sanoi että nyt ollaan jo kehityksessä edellä! Kuulemma tämä ylimääräinen neuvolakäynti määrättiin siksi, että jos vieläkin olisi ollut kehityksessä hitautta niin nyt olisi hyvä ikä fysioterapeutin vähän tuupata vauhtia.

Kiva että ollaan taas vauhdissa mukana. Ymmärrän kyllä, että neuvolan lääkäri halusi pelata varman päälle ja tässä vaan pidetään huolta minun lapsestani ja varmistetaan länsimaisella huolellisuudella että kehitystä tapahtuu odotetusti.  Mutta en ole varmaan ainoa äiti, jota ahdistavat kaikki nämä lapsille asetetut vaatimukset ja luettelot sun muut käyrät joilla lapsen laatua ja yhteiskuntakelpoisuutta mitataan. Ja heti jos jotain ei tapahdu kirjan mukaan, pitää alkaa huolestuttaa vanhempia ja laatia toimenpiteitä. Pahimmassa tapauksessa huolesta mykkyräiset vanhemmat alkavat tuputtaa lapselle uusia taitoja ennen kuin lapsi on siihen valmis, ja tietäähän sen jokainen ettei paineen alla synny muuta kuin litteetä kakkaa. Ja mitä sitten tapahtuu kun lapsi on riittävän iso itsekin ymmärtämään että nyt eivät neuvolan odotukset täyttyneetkään?

Eikö näistä lapsista tulisi ihan hyviä aikuisia vähemmälläkin hösäämisellä?