Kävin lukemassa Diapers and delicatessen -blogia oikein antaumuksella ja siitä inspiroituneena seurasi kolme asiaa.

1) Pikkuneidin hieno muovinen reissujuomapullo vaihtui uuteen, taatusti bpa-vapaaseen puteliin. En tiedä mitä on ftalaatti, enkä haluakaan tietää. Miksi maailmassa pitää olla niin paljon pelottavia asioita uhkaamassa silmäterääni?

2) Olen jo aikaisemmin maininnut, että laitan lapsen ruuat itse. Olen suunnattoman iloinen ja ylpeä siitä, että Prinsessan ruokavalioon eivät kuulu valmismössöt, lisäaineet, suola eikä sokeri, vaan hän syö terveellistä ja vitamiinipitoista ruokaa josta tiedän mitä se sisältää.  Teen kerralla isomman määrän pöperöä ja pakastan sen sitten jääkuutiomuoteissa. Pakastimesta voi isikin helposti ottaa eri makuisia kuutioita joista voi koota monipuolisen aterian.

Kuutiot sulatetaan ja lämmitetään mikrossa.

Neljä kertaa päivässä.

Käytännössä kaikki kiinteä, mitä lapseni on viimeisen neljän kuukauden aikana syönyt, on käytetty mikron kautta. Empä ajatellut asiaa sen enempää, olin vain tosi onnellinen siitä miten paljon mikro helpottaa elämää.

Sitten luin tämän postauksen ja minuunkin iski mikroahdistus. Pahasti.

Illalla odottelin nukkumatin tuloa vähän turhan pitkään ja lopulta syntyi päätös: mikrottamisen täytyy vähentyä oman mukavuuden uhallakin. Esitin asian varovaisesti miehelle reaktiota peläten (no nyt se vaimo on tärähtänyt lopullisesti!) mutta hän suhtautuikin ilokseni tosi positiivisesti. Nykyään siis aamupuurot ja pöperökuutioiden sulattelu hoidetaan pikkukattilassa, eikä se loppujen lopuksi ole yhtään sen hankalampaa tai hitaampaa kuin mikrottelukaan. Odotellessa voi vaikka tyhjentää tiskikonetta. Ja kyllä minäkin olen samaa mieltä siitä, että kohtuus sentään kaikessa. Jos haluan sulattaa pakastimesta leipäpalan tai parsakaalin kukinnon, teen sen yhä mikrossa. Ei tässä nyt sentään ihan sekopäiseksi pidä ryhtyä.  Mutta enää ei ahdista ihan niin paljon. 

Tähän vielä kokkausvinkkinä meidän perheen versio mikrottomasta puurosta:

Helppo (mikroamaton) hedelmäpuuro vauvalle

Ota pakastimesta aikaisemmin valmistamasi hedelmäsosekuutio tai kaksi. Laita kuutio(t) kattilaan vesitilkan kanssa. Lämmitä kunnes hedelmäsose on sulaa ja kuumaa. Sekoita joukkoon sopivasti pikakaurapuurohiutaleita. Keittele miedolla lämmöllä parisen minuuttia, kunnes hiutaleet ovat muuttuneet puuroksi. Tadaa!

3) Kolmantena innostuin uudestaan sormiruokailusta. Alunperinhän meillä oli tarkoituksena aloittaa kiinteät kokonaan sormiruokaillen, mutta jostain syystä se vain jäi, perinteinen soseruokailu tuntui kuitenkin jostain syystä helpommalta (ja vähemmän pelottavalta) vaihtoehdolta. Sittemmin tyttö on osoittautunut oikeaksi nirsoilijoiden kuningattareksi. Nyt alkaa olla neidillä sen verran ikää, että sormiruokien tarjoaminen on muutenkin ajankohtaista. Tähän mennessä tyttönen on maistellut sormiruokina meloonia, mansikkaa, parsakaalia, grillattua bataattia, luumua, höyrystettyä omenaa, täysjyväpastaa sekä paistettua kananmunaa, mutta tosi vähän mitään on oikeastaan syöty. Vaikka onhan se ruualla leikkiminenkin tärkeää oppimisen kannalta, mutta olisi kuitenkin kiva jos jotain menisi mahaankin asti. Tämän takia sormiruokaa on tarjottu vain välipaloina.

Diapers and delicatessen -blogia lukiessa tajusin, että sormiruoka voi olla myös muutakin kuin yksittäinen ruoka-aines!! (daa.) Ensin leivoin leipää, josta jätin suolan pois, ja neitihän SÖI, ja oli aivan onnensa kukkuloilla uudesta taidostaan. Tänään paistoin munakasta johon laitoin kesäkurpitsaa, tomaattia, valkosipulia, ruohosipulia ja persiljaa, enkä ole ikinä nähnyt tytön syövän mitään sellaisella ruokahalulla ja niin paljon! Sovimme miehen kanssa, että päivän toinen lämmin ruoka on tästä eteenpäin sormiruokaa, huomenna laitan pilttipiirin ohjeella papu-porkkanapihvejä!

Ja Hän syö!