Kun jäin pois töistä ennen pikkuneidin syntymää, olin paitsi onnellinen tulevasta vauvasta, myös ahdistunut ja peloissani. Koska minusta tuntui että ilman panostani töissä en olisi tärkeä ja hyödyksi kenellekään. Koska pelkäsin kadottavani itseni vaippoihin ja puklurätteihin. Koska pelkäsin että tulen hulluksi neljän seinän sisällä kahdestaan vauvan kanssa.

Nyt, vuotta myöhemmin, tiedän että työni kotona on miljoona kertaa tärkeämpää kuin mikään mitä voisin töissä tehdä. Nyt olen tärkeämpi ja enemmän hyödyksi kuin koskaan aikaisemmin elämäni aikana. Ja kyllähän minä itseni kadotin, hetkeksi, äitiyteen ja hormooneihin ja imetykseen ja lapseni suunnattomaan ihmeellisyyteen. Mutta onneksi äitiys, hormoonit ja lapseni suunnaton ihmeellisyys takasivat myös sen, ettei minua niin kauheasti haitannut olla vain ja ainoastaan Äiti muutaman kuukauden ajan. Ja kyllä itsensä löytää uudelleen, entistä ehompana, itsevarmempana, rauhallisempana ja onnellisempana.

Mutta hulluksi olisin kyllä tullut ilman paria juttua. Nimittäin monikaan asia ei ahdistavuudessa peittoa epämääräisessä aika-avaruudessa möllöttävää likapyykkeihin, tiskeihin ja päiväunikiukutteluihin hautautuvaa arkea. Olen vielä sellainen ihminen, että jos en kunnolla ota itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäydy, päivät menevät helposti esim. netissä notkuessa. Tarvitsen tuekseni listoja. Rutiineja ja pieneen, kovakantiseen vihkoon kirjoitettuja muistisääntöjä. Siksi minulla onkin The Lista. En turvaudu siihen ollenkaan joka päivä, mutta aika ajoin tulee kausia, jolloin kerta kaikkiaan mikään ei nappaa, ympäröivä sekasotku ahdistaa, mutta mihinkään ei osaa tarttua. Silloin kysyn The Listalta, mitä pitäisi tehdä. Ja Lista vastaa.

Tarviiko pestä pyykkiä? Tarviiko kuivia pyykkejä ottaa alas narulta? Tarviiko tyhjentää tiskikone ja täyttää se? Tarviiko keittiössä muuten siivota? Tarviiko laittaa ruokaa?

Useimmiten tässä vaiheessa mies tulee kotiin ja loppupäivä soljuukin omalla painollaan. Toisinaan olen kuitenkin niin tehokas, että jatkan listalla eteenpäin.

Tarviiko laittaa leipätaikina nousemaan? Tarviiko kirjoittaa kauppalappu? Tarviiko tehdä lapselle ruokia pakastimeen? Tarviiko siivota ruokapöytä? Entä olohuone? Onko vaatteita lojumassa ympäri kämppää? Entä leluja?

Ja joskus, jos satun olemaan oikein erityisen ahkeralla päällä, joudun turvautumaan vielä viimeiseen oljenkorteen.

Tarviiko kastella kukkia?

Listan ansiosta saan ajan kulumaan, kotimme pysyy jonkinlaisessa järjestyksessä ja itsekunnioitukseni säilyy. Toinen hyvä vinkki on se, että pitää vaan opetella sietämään sotkua ja epätäydellisyyttä, sillä pienen lapsen kanssa tilanteita syntyy ja aika kuluu yllättävänkin vauhdilla toisinaan. Silloin ei paljon listat auta. Sitä paitsi välillä pitää huilata ja vaikka kirjoitella blogia. Se on sitä kuuluisaa omaa aikaa.

Toinen, mielenterveyteni kannalta ehkä The Listaakin merkittävämpi seikka on päivärutiini. Rutiinilla on todennäköisesti edullisia vaikutuksia myös lapsen mielenterveydelle, ja sen ansiosta hän nukkuu oikein hyvin. Kun aamuherätys, lapsen nukkumiset ja syömiset sekä illalla iltatoimet ja nukkumaan meno toistuvat päivittäin samassa järjestyksessä ja suurin piirtein samaan aikaan, on epämääräisenä möllyvästä arjesta huomattavasti helpompi luovia läpi. Ja paras rutiinihan on sellainen, josta voi toisinaan poiketa. Lapsenkin on hyvä osata sietää muutosta. Jos kauppareissu sattuu lapsen päiväunien kanssa päällekkäin, hän nukkuu kauppareissun jälkeen kotimatkalla autossa, ihan esimerkkinä.

Ja nyt seuraa askarteluvinkki:

Tee exelillä aikataulun pohja jossa näkyvät vain kellonajat. Väritä pohja mieleisen väriseksi, etsi netistä silmää miellyttävää kuvitusta ja tulosta pohja. Kirjoittele exelillä myös rutiiniin haluamasi puuhat, mutta älä kirjoita niitä aikataulupohjaan vaan erikseen. Tähän saat helposti kulumaan puoli päivää, jos sattuu olemaan tekemisen puutetta tai kotityöt tympii. Päällystä pohja ja puuhat kontaktimuovilla molemmin puolin ja leikkaa puuhat erillisiksi pieniksi lappusiksi. Kiinnitä puuhat aikatauluun esim. 2-puolisella teipillä, semmoisella jonka pystyy irrottamaan ja siirtämään toiseen paikkaan. Hyväksi havaittu rutiini nimittäin muuttuu lapsen kasvaessa, todennäköisesti vielä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Kiinnitä rutiini jääkaapin oveen tai vastaavaan paikkaan josta näet sen joka päivä.

Ja jotta et kadottaisi itseäsi uudestaan, muista välillä heittää nurkkaan The Lista, unohtaa Rutiinit ja lähteä ulos aikuisten ihmisten pariin.