Ensi viikolla vietetään imetysviikkoa, jonka yhtenä tavoitteena on lisätä keskustelua imetyksestä, siispä avaan minäkin suuni aiheesta. Meillä imetys onnistuu ja se on helppoa. En kuitenkaan yhtään väheksy niitä, joille se ei syystä tai toisesta onnistu. On kurjaa, että noinkin kauniista aiheesta syntyy niin paljon negatiivisia tunteita, syyllistymistä, syyllistämistä ja jyrkkiä mielipiteitä. Jos kuulut niihin, joille imetys ei onnistunut ja sinulla on vielä tunteet pinnassa aiheen tiimoilta, niin jätä lukematta, sillä aion kohta kertoa, miksi minusta imetys on niin mukavaa. En halua pahoittaa kenenkään mieltä!

Etukäteen jännitin imetyksen onnistumista, mutta valmistauduin hankkimalla paaaljon erilaisia tarvikkeita. (Samalla kaavalla valmistauduin myös muihin lapsen syntymään ja hoitoon liittyviin osa-alueisiin. Mitä enemmän varusteita hankittuna, sitä paremmin tunsin olevani tilanteen tasalla ja valmistautunut, ja sitä vähemmän hirvitti.) Ja sitten myös luin, netistä lähinnä. Luin lukemasta päästyäni, joka ei kyllä aina ole välttämättä ihan hyvä juttu, kun netin ihmemaasta on kysymys.

Yllätyksekseni imetys lähtikin hyvin käyntiin, enkä yhtään väheksy hankkimieni tarvikkeiden merkitystä alun onnistumisen kannalta.

- Imetystyyny oli ja on vieläkin ehdottoman tärkeä, sillä se auttoi huimasti oikean asennon löytymisessä.

- Kestävät, pestävät ja värikkäät liivinsuojat. Läpykkäiden kanssa pelaaminen ei ollut ollenkaan niin ahdistavaa, kun ne olivat edes kauniin värisiä.

- Lansinoh-voidetta levitin nänneihin ja liivinsuojiin paksun kerroksen joka imetyksen jälkeen, ja ilman sitä en varmasti olisi selvinnyt!

- Weledan imetysteetä litkin alussa paljon, ja ainakin kuvittelin sillä olevan suurta merkitystä maidontuotannolle. En tiedä kuinka pitkälle vaikutus oli psykologinen, mutta onko sillä niin paljon väliäkään, kun oloa se kuitenkin paransi joka kerta!

- Sama koskee myös Weledan rintaöljyä, joka putelin mukaan myös edistää maidontuotantoa. En tiedä siitä, mutta erittäin ihanaa ja rentouttavaa oli vetäytyä hetkeksi yksin kuumaan suihkuun ja hieroa kipeitä ja arkoja rintoja lämmittävällä öljyllä.

- Rintojen lämmikkeenä käytin Lidlistä ostettua alaselän lämmitintä. Tyttö syntyi marraskuussa, ja vanha puutalomme ei ole mikään lämmin talvella. Riisuin villatuubin vain suihkuun mennessä! Toisinaan survoin tuubin sisään vielä pitkulaisen, mikrossa lämmitettävän kauratyynyn. Imettäessä kauratyyny oli ihana kietaista hartioille.

- Vesipulloa kannoin koko ajan mukana ja varsinkin imetyshetkellä sen oli oltava käden ulottuvilla, sillä vauva kun nappasi tissistä, valtava jano iski saman tien!

- Telkkari ja dvd-soitin. Näitä en tietty imettämistä varten hankkinut, mutta imetysmaratonien kestäessä on kiva olla jotain ohjelmaa. Ei mulla ainakaan pää kestä puolen tunnin-tunnin seinään tuijottelua!

- Rintapumppu ja rintakumit hommattiin vasta, kun nännit alkoivat kipeytyä, mutta kumeja en lopulta koskaan (ainakaan vielä!) tarvinnut ja pumppaaminen oli sikäli turhaa, että neiti ei maitoa pullosta kelpuuttanut. Olisi kyllä voinut kelpuuttaa, oli toisinaan kovin raskasta, kun ei päässyt mihinkään ilman vauvaa paria tuntia pidemmäksi aikaa. Lohduttauduin kuitenkin sillä että kyse on rajallisesta ajanjaksosta jonka pituuden voin itse päättää.

Imetys on todellakin välineurheilua! Mutta on se niin paljon muutakin. Onnistuneen alun voimilla jaksoin täysimettää päivälleen puoli vuotta. Nyt tyttö täyttää kuukauden päästä vuoden, enkä todellakaan aikonut vielä lopettaa, lapsihan on ihan vauva vielä! Eikä tissittely tietenkään ole enää yhtä tiheää kuin aikaisemmin, aamu- ja iltamaidon lisäksi neiti saa 1-3 kertaa välimaitoa pitkin päivää. Se, että unikoulu onnistui niin hyvin, ja että yösyömisestä päästiin eroon, on tärkeä syy siihen, että jaksan jatkaa. Sillä onhan imetys henkisesti hyvin vaativaa! Mutta hyviä puolia on niin paljon, että ne peittoavat huonot mennen tullen.

- Helppous. Imetysaiheisissa blogikeskusteluissa on vilissyt tällä viikolla lause: Se on helppoa kun se on helppoa. Niinpä. Jos imetys on vaikeaa, se on varmasti yhtä helvettiä, mutta onnistuessaan niin ihanan simppeliä, eväät on aina mukana! En tiedä miten itsellä olisi riittänyt voimia pullorallin hallitsemiseen, hatunnosto kaikille niille äideille jotka jaksavat kaiken muun vauvahektisyyden lisäksi vielä keskittyä pullojen sterilointiin ja muuhun oheistoimintaan! Pitkään täysimetykseen oli yksi syy minulla myös se, että vältyin mahdollisimman pitkään myös soseiden syöttämisen aiheuttamalta ylimääräiseltä kikkailulta. (Joka ei kyllä lopulta niin hankalaa olekaan, kunhan vauhtiin pääsin!)

- Lapsen fyysinen hyvinvointi. Nykypäivän korvikkeet on kehitetty niin laadukkaiksi, että hyvällä omallatunnolla voi syöttää niitä lapselleen ilman pelkoa mahdollisista puutoksista tai haittavaikutuksista. Kuitenkin asiantuntijat jatkuvasti raportoivat, että rintamaito on kaikesta huolimatta sitä parasta ravintoa lapselle. Minä haluan uskoa siihen.

- Läheisyys. Podin pitkään kaipuuta masu-asukkia kohtaan, olimme niin pitkän ajan yhtä ja samaa, ja sitten yhtäkkiä emme enää olleetkaan. Imettäessä yhteenkuuluvuuden tunne on voimakkaimmillaan ja saan siitä voimia.

- Mute-nappi. Imetys on maailman paras keino hiljentää huutava lapsi. Vauva itkee, koska sillä on joku hätä, kurja olo tai muu puute. Imettäessä vapautuu hyvän olon hormoonia sekä äidille että lapselle ja molempien olo paranee. Ja on ihanaa kun on hiljaista!

- Tissit. En ole koskaan suuresti rakastanut tissejäni, ne ovat aina olleet liian pienet ja vähän hassun muotoiset. Nyt kuitenkin, ensimmäistä kertaa elämässäni, tisseilläni on tarkoitus, ne ovat hyödyksi, lapseni rakastaa niitä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ylpeä tisseistäni!

- En nyt ehdi tulla laittamaan ruokaa, pitää imettää! Kun vauva on pieni, äitiä väsyttää ihan koko ajan. Mikäs sen ihanampaa, kuin tunnin-kahden välein toistuva lepotauko, jolloin saa koomassa istua ja tuijottaa telkkaria. Eikä kukaan voi tulla syyttämään laiskottelusta!

- Muut itsekkäät syyt, näistä pidän kovasti! Imetyksen takia on ihan pakko syödä terveellisesti, ja sen huomaa ihossaan ja kropassaan ja olokin on parempi. Lisäksi vauva syö ahkerasti jo kertyneitä läskejä pois ja äiti saa herkutella rennommin. Myös hormooneilla lienee vaikutusta ihon kuntoon. Ja menkatkin pysyy poissa!

Kertokaapa äidit oma mielipiteenne aiheesta, ja varsinkin jos teillä on omia kikkakolmosia jotka auttoivat imetyksen alkumetreillä!

Lisää keskustelua aiheesta:

- Project maman kirjoitus aiheesta ja mielenkiintoinen keskustelu kommenteissa.

- Kukkopilli-blogin asiallinen ja kattava imetyskirjoitus, kirjoittajana imetyksen vertaistukija-äiti.