Ystäväni tytär täytti tänään kunnioitettavat neljä vuotta (Iso Tyttö!) ja äitinsä innostui järjestämään Peppi Pitkätossu-naamiaisjuhlat. Juhlien tiimoilta minullakin riitti paljon kivaa puuhaa!

Heposen häntä-peli

Pyysin saada auttaa juhlajärjestelyissä, ja sain tehtäväksi aasinhäntäpelin askartelun (tiedättehän, sen missä silmät sidottuna lapset tähtäävät aasin takapuoleen häntää). Ja tietysti, koska oli Peppi-juhlista kyse, niin kuvaan tuli Pepin hevonen, Pikku Ukko. Kuva on maalattu akryyliväreillä vintistä löytyneelle puupahville ja häntä ja harja ovat jämävillalankoja. Hännän kiinnitys hoitui 2-puolisella teipillä (muutama vaihtoteippi oli mukana), harja on pujotettu reijistä ja teipattu takapuolelle.

 

 

Hernepussit ja aplikaatioharjoituksia, part 2

Synttärisankarille lahjaksi ompelin hernepussit. Nimikoitujen pussien idea löytyi PikkuHoolta . Toiselle puolelle laiton vielä numerot, niin entisestään lisääntyy leikkimahdollisuudet noilla. Kankaat ovat suurimmaksi osaksi tilkkulaatikon pohjalta löytyneitä, joten tulipahan kierrätettyäkin samalla. Keltainen kukkakangas on kirpparilta löytynyt pöytäliina ja A, N, 1,3 ja 4 ovat aikaisempia Eurokankaan löytöjä. Värimaailman halusin pitää reippana vaikka pikkuiselle tytölle menevätkin, kyllä tyttöjen maailmaan saa mahtua muutakin kuin vaaleanpunaista!

Reunoille ompelin koristenauhoista hauskoja pikku merkkejä, tuo heti lisää ilmettä ja näyttää vähän "ostetulta", jos siihen nyt haluaa pyrkiä.

    

 

Mini-Peppi

Koska juhlat olivat naamiaiset, piti pikkuneidille vielä askarrella Peppi-peruukki. Tämä pitäisi varmaan ottaa arkikäyttöön, nimittäin viimeksi torstaina Hesburgerissa, kun puin liilamekkoiselle tytölleni vaaleanpunaista haalaria, tuli naapuripöydän setä kehumaan miten reipas POIKA! Eipähän luultais pojaksi enää! Prkl.

Ompelin ensin college-jämäpaloista pannan johon laitoin kuminauhan niskaan. Sitten vyyhditin paksusti oranssia lankaa (Novitan Nallea ja Teddyä löytyi kaapista) ja ompelin kiinni pantaan. Lopuksi kuroin vielä kutrit korvien taakse. Leteiksi noista ei sitten riittänytkään, mutta söpö tuli noinkin. (Huomatkaa kuvausrekvisiitta, välillä saa olla luova kun yrittää saada pienen huippumallin pysymään aloillaan. Parhaiten toimi vasemman alakuvan vangitseva Leijonakuningas-musiikkivideo.)

***

Juhlat olivat oikein mukavat, hevosen häntä-pelikin maistui lapsille alun jännityksen jälkeen. Neiti nautti olostaan kunhan ensin vähän tapansa mukaan vakavana totutteli. Juhlien loppupuolella saattoi jo hymyilläkin. Pieni sormiruokailijamme veteli tyytyväisenä napaansa ihan häntä varten tehtyjä papupihvejä (KIITOS!), maissinaksuja ja viinirypäleen. Parasta herkkua oli kuitenkin onginnasta saatu Mehukatti-hedelmävälipala, NAM! Karkkihelminauha tuotiin tuliaisiksi isille.