Tänään, somasti Peppi-juhlien kanssa samana päivänä, oli isäni vuoro järjestää miesporukkansa illanistujaiset, ja pitopalvelun sijaan hän osoitti suurta luottamusta kokkaustaitojani kohtaan ja tilasi tarjottavat minulta. Mikäs siinä, kun kerran tarpeiden ostamiseen varatusta rahasta sain pitää loput, ja leivontatarvikevarastonikin sai kaivattua täydennystä. Tilatut herkut olivat: suolainen piirakka, makea leivonnainen sekä tumma ja vaalea leipä.
Makeaksi leivonnaikseksi valikoitui sen suuremmin miettimättä Patalinnun lähes täydellinen porkkanakakku, joka on meidän perheessä tehty monta kertaa ja onkin takuuvarma onnistuja, suussasulavan ihana ja turvallinen vakiohitti. Lisäksi aikataulutusta helpotti huomattavasti se, että tämän pohja kannattaa tehdä edellisenä päivänä.
Hellapoliisilta löytyi kasvis-sienipiirakan ohje, mutta siitä piti tehdä oma muunnos koska juustoa ei saanut käyttää (eikä myöskään paprikaa, ei ole muuten ihan helppo löytää juustotonta ja paprikatonta kasvispiiraan ohjetta!). Tein tupla-annoksen, jätin ohjeesta juuston pois ja laitoin tilalle muna-kermaviiliseosta. Tai mies laittoi, nakitin hänet tekemään kasvispiiraan täytteet kun itseltä meinasi kädet loppua kesken. Ihana mies.
Diapers and delicatessenin helppo maalaisleipä on myös jo muutamaan kertaan kokeiltu, ja erittäinkin herkullinen ja rapeakuorinen leipä, ja teinkin taikinan ohjeen mukaan jo perjantaina ja jätin yöksi nousemaan. Tämä on onnistunut joka kerta paitsi tänään, taikina kohosi niin vähän että siitä olisi tullut yksi sämpylä. Pläh. Siispä päädyin tekemään vielä pikana toisen vakioleipäni Kotiruoka-kirjan hiivaleivän perusohjeen mukaan soveltaen.
Hiivaleipä (lievästi säveltäen)
Lämmitä ½ litraa maitoa kädenlämpöiseksi. Sekoita keskenään 3 dl karkeita jauhoja (laitoin spelttiä), 1 pussi kuivahiivaa ja parisen teelusikallista suolaa (käytän leivissä aina ruususuolaa). Sekoita puukauhalla maidon joukkoon karkeiden jauhojen seos, ruokalusikallinen (laitoin kyllä enemmän) tummaa siirappia sekä hiivaleipäjauhoja (ohjeen mukaan 9 dl, en mitannut, yleensä laitan vähän vähemmän). Jatka alustamista käsin kun kauhalla ei enää onnistu. Vaivaa taikinaa että siihen muodostuu sitkoa. Lisää alustamisen loppuvaiheessa öljy (tänään meinasi unohtua, joten laitoin viimeiseksi.). Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi, painele sitten ilmakuplat pois ja muotoile leiviksi. Anna vielä leipien kohota kaksinkertaisiksi. Tänään leivät joutuivat odottamaan vuoroaan aika kauan kun uuni oli varattu, meinasi käydä köpelösti.
KÄÄK!
Paista 200-asteisessa uunissa puoli tuntia. Helläkätisen muotoilun jälkeen leivistä tuli oikein kauniita!
Elimäen lähiruokamessuilta ostin ruisleivän juuren, josta olen jo kerran aikaisemmin kokeillut leipoa. Sillä kerralla siitä tuli "no olikos sulla nälkä?"-leipää, kivikova kuori ja tooosi hapan sisus. Ensi yrityksestä jotain oppineena päätin yrittää uudestaan vähemmällä kohotusajalla ja ilman kiertoilmaa. Ruisleivän ja saaristolaisleivän ohjeet ovat Ruisleipätalkoot-esitteestä, jonka sain taikinajuuren mukana. Esitteen takana on Leipätiedotus ry.
Ruisleipä taikinajuuresta
1,5 l haaleaa vettä
2 dl taikinajuurta
n. 2 kg ruisjauhoja
2-3 tl suolaa
Juuren elvytys: Sekoita juuri veteen ja vatkaa joukkoon sen verran ruisjauhoja että syntyy sakea velli. Peitä kulho liinalla ja jätä huoneenlämpöön vedottomaan paikkaan käymään 1-2 vuorokaudeksi. Sekoittele juurta muutaman kerran ja lisää hieman jauhoja. Muista varata tarpeeksi suuri kulho. Aloitin limpun juuren herättelyn torstaina, ruokin juurta aamuin illoin. Tuoksu oli mukavan hapan, perjantai-aamuna näkyi hyvin hentoa kuplintaa ja illalla jo vähän rohkeampaa mutta ei kyllä mitään ohjeessa lukevan "voimakkaan kuplinnan" tapaistakaan.
Leipominen: Ota juuren poikanen talteen ennen kuin lisäät taikinaan suolaa. Lisää suola ja jauhoja sen verran, että leivästä tulee kiinteää. Alusta, kunnes taikina irtoaa astian reunoista, tasoita taikinan pinta ja paina siihen kämmensyrjällä risti. Leipä on valmis leivottavaksi kun risti on hävinnyt (tai riippuu siitä kuinka syvän ristin painat, heh.), kohota lämpimässä paikassa pari tuntia. Leivo kohonnut taikina limpuiksi ja anna kohota vielä tunnin verran liinalla peitettynä. Paista 225 asteessa 20 minuuttia ja vielä 200 asteessa noin tunti. Leipä on kypsää kun se kopisee kumeasti pohjasta. Anna leipien jäähtyä liinaan käärittynä.
Tänään leivänjuurijumalat ja kohoamiskeijut olivat suosiollisia, sillä leivät kohosivat kuin unelma!
Koska epäilin limpun onnistumista, leivoin paria päivää aikaisemmin hätävaraksi makean saaristolaisleivän, siltä varalta että juuri nukkuu ikiunta tai limpun teko kyykkää jossain muussa työvaiheessa.
Makea saaristolaisleipä
1 l piimää
50 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl vehnäleseitä
3 dl maltaita
3 dl ruisjauhoja
2-3 tl suolaa
n. 10 dl erikoisvehnäjauhoja (käytin n. 8 dl)
Liuota hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisää muut aineet ja sekoita hyvin, taikina saa jäädä melko löysäksi eikä sitä vaivata. Jaa taikina kahteen voideltuun pitkulaiseen leipävuokaan (aika isoja saa olla, omista 26 cm pitkistä kohosi yli reunojen.) Tässä kohtaa otin taiteilijan vapauden poiketa ohjeesta ja ripottelin leipien pinnalle auringonkukansiemeniä. Anna leipien kohota noin 2 tuntia ja paista 2,5-3 tuntia, aluksi 175 asteessa ja kun leivät ovat saaneet väriä, alenna lämpötila 150 asteeseen ja peitä leivät foliolla. Leivän maku on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua.
Hyvää leipää tuli, makea ja hieman mämmin omainen maku (johtunee maltaista). Ei kuitenkaan ollut liian makeaa, koska mieheni piti tästä vaikka ei yleensä makeasta leivästä välitä.
Illalla tuli tekstari, että hyvää oli kaikki.
Kommentit