Olemme jo pidemmän aikaa etsineet kaupasta taaperokärryä, että tyttö pääsisi treenailemaan kävelyä, mutta jostain syystä koko kaupungista ei löytynyt  kunnollisia puisia kärryjä (lue Brion kärryjä), paitsi yhdet, mutta kieltäydyimme maksamasta yhdestä kärrystä 70 € (!) vaikka siinä lukeekin Muumi. Plaston muovikärryjäkään emme sisäkäyttöön halua, sisäinen esteetikkoni saa niistä kylmiä väreitä.

Liiterissämme on makoillut veljeni vanha taaperokärry joka on peräisin jostain 70-luvun tietämiltä ja ostettu aikanaan Ruotsista. Se on semmoinen painava ja tukeva, tehty niin kuin nyt ennen tavarat tehtiin, kestämään. Valitettavasti vuodet ja monet innokkaat käyttäjät oli tehneet tehtävänsä ja kärry oli parhaat päivänsä nähnyt. Yksi pyörä oli rikki, aisa umpiruosteessa ja liimaukset rakoili. Harmittelin, kun siihen ei mistään saa enää hommattua korvaavia osia.. ..vai saako?

Olimme viemässä kaatopaikkakuormaa, ja siellä romujen keskellä se makasi: Brion taaperokärryn puolikas!!!  Toisen roska on todellakin toisen aarre!

Mieheni askarteli kärryjen parissa aikansa, teki muutamia taikoja ja valutti projektiin hyvää henkeä, eli irroitti vanhan aisan ja takapyörät ja kiinnitti tilalle Brio-rotiskosta pelastetut pyörät ja työntöaisan. Puuosien väliin hän laittoi liimaa ja jätti kärryn puristimien väliin kuivumaan. Vielä pari ruuvia strategisiin paikkoihin. Sitten minä pääsin kärryn kimppuun ja puunasin ja puhdistin siitä kaikki vuosien varrella kertyneet pölyt ja kurat ja hämähäkinseitit. Nyt on meidän muksulla varmasti koko kylän komein kävelykärry! Vielä mietin, että josko tekisin jotain tuon pohjalle, kun se kupruilee ikävästi. Sen voisi maalata tai päällystää kankaalla tai.... Jäi nyt kuitenkin ainakin toistaiseksi tuollaiseksi.

Neiti on päässyt pari kertaa kokeilemaan muovisia kärryjä, mutta ulkosalla on aina jotain kiinnostavampaa ja sisällä on menty heti mukkelis makkelis, joten ajattelin, että tässä kestää tovi ennen kuin tyttö hoksaa kärryjen idean. Mutta tyttöpä nousikin muitta mutkitta samantien kärryä vasten seisomaan ja lähti kävelemään kuin vanha tekijä! Mitä sitä turhia funtsimaan!

   

 

Sopivasti samaan aikaan kun tätä tuunausta suunnittelin, törmäsin 37 tuntia vuorokaudessa-blogin MaMa-haasteeseen. Tämän kertaisessa haasteessa aiheena on jonkin rikkinäisen tavaran korjaaminen, korjaamiseen saa käyttää vain omasta kaapista löytyviä materiaaleja eli mitään uutta ei saa ostaa. Nyt en tiedä miten meidän tuunaus mahtuu tämän haasteen sääntöjen alle, kun Brio-rotisko on löytötavara (olihan se tosin jo kotona siinä vaiheessa kun haasteesta luin...) ja puolet toteutuksesta on team Kotipesän ei-bloggaavan osapuolen käsialaa, mutta olen niin suunnattoman iloinen tuosta kaatopaikkalöydöstä ja tästä lopputuloksesta, että haluan sen jakaa myös MaMa-haasteeseen osallistujien kanssa. Haasteen syvin ideahan on kuitenkin se, että vanha tavara korjataan kun sitä tarvitaan, eikä heitetä pois ja osteta uutta tilalle. Ja tuo ideologiahan tässä toteutuu, joten hei, osallistuahan kannattaa aina!