Tasaisin väliajoin joku eksyy blogiini googlen kautta hakusanoilla "pipo  kelo  langasta", valitettavasti nuo toiveikkaat ohjeen etsijät ovat löytäneet vain seiskaveikasta neulotun pipon jonka tupsun pyörittelin keltaisesta kelosta.  Tupsusta jäänyt ihanan lämpimän keltainen vajaa kerä on kummitellut lankakopassa ja huutanut päästä puikoille, joten päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä "pipon  kelo  langasta".

Malli on sovellettu Novitan kelo-myssyn ohjeesta, reunan palmikko on aivan i h a n a !! Mutta... lanka loppui kesken. Eikä löytynyt enää kaupasta lisää. Joten nyt minulla on "vähäsen  liian  pieni  mutta  ihana  pipo  kelo  langasta".

Yritin käyttää sitä mutta liian tiukassa pipossa näyttää munapäältä.

Onneksi minulla on ystäviä joista ainakin kahdella tiedän olevan pienempi pää kuin minulla. (Ai mistä tiedän? Uskokaa kun sanon, että teini-iässä on hyvin helppo ahdistua monenlaisista ulkonäköön liittyvistä seikoista, kuten nyt vaikka päästä joka on suurempi kuin kavereilla. Eikä muuten pidä paikkansa että isopäiset olisivat fiksumpia.)

Haluisko joku tän pipon??? Se on ihana ja pehmeä ja muhkea ja lämmin! Harmittaa vietävästi jos se jää hylkiöpipoksi.