Ystäväni kuuluttaa fb-statuksessaan kadonnutta joulumieltään, ja kovasti olemme kaikki yhtä mieltä siitä että se on tuo lumeton synkkyys joka meiltä joulutunnelman on varastanut. Miten voikin yksi kylmä valkoinen asia olla meille niin tärkeä että jouluisen mielialan saavuttaminen on vaakalaudalla kun lunta ei kuulu. Itse kuulun nimittäin ihan samaan joukkoon. Miten voi tuntua joululta jos ulkona tuntuu lokakuulta? Ihan sama kuin jos yrittäisi auringonpaisteessa käydä yöunille. Ei toimi. Vaikka laittaisi pimennysverhot.

Tänään olen sitten fiilistellyt tonttuhattu päässä ja kuunnellut joululauluja ("Tulkoon raaaakkaaaus ihmisrintaaaan, silloin jooouluu luonamme oooooon" täysillä silmät kiinni, tippa silmässä mukana laulaen..) ja siivoillut kotoa pois tuljunkertymäpaikkoja. Tiedättehän, niitä pöydänkulmia ja hyllynpäällisiä johon tulee laskettua kädestä milloin mitäkin väliaikaisesti vaan.

Viikonloppuna aloin purkamaan esille jo jotain joulukoristeitakin. Nostalgisen soittorasian kanssa yhtä aikaa laitoin paraatipaikalle takanreunalle nämä savitontut jotka olen tehnyt joskus teini-iässä kuvataidekerhossa. Kai se joulumielikin sieltä joskus esille putkahtaa kun tarpeeksi monta tonttua ja muuta jouluhärpäkettä keikkuu näkökentässä.

 

 

Tämänpäiväisessä joululorussa on myöskin varteenotettava vinkki joulumielen tavoittamiseen.

 

Venytä, venytä, jousta, jousta,

kyykkyyn mene ja yritä nousta.

Heiluta peppua, nosta jalkaa,

siitä se hyvä joulu alkaa!

 

Ei huono idea.