Viime yönä oli satanut lunta. Jos tiiraatte alla olevia kuvia oikein tarkkaan, saatatte huomata tuon hennon valkoisen kuorrutuksen siellä täällä. Ja aurinkokin paistaa! Valo, mikä ihmeellinen asia. Kaiken paljastavan talviauringon kunniaksi on hyvä postata kuvia pesemättömistä ikkunoista...

Päivän loru on vähintään yhtä hempeä kuin yllättävän valoilmiön aiheuttama mielialani.

 

Mitä kertoi minulle tonttu?

Pipari tuo joulun. Kynttilä tuo joulun. Himmeli tuo joulun.

Mitä muuta kertoi tonttu?

Antoi ajatuksen uuden, kertoi joulun salaisuuden:

Rakkaus tuo joulun!

Näin kertoi tonttu.

 

 

Tonttuisan lorun kunniaksi askartelimme ikkunaa somistamaan kaksi punaista kaveria. Nämä eivät ole sitä vakoilevaa sorttia vaan pelkästään hyväntuulisia. Tontun kaava on pöllitty suoraan täältä.

***

Joku ehkä saattaa muistaa kun syksyllä siirsimme orkideat sisään kesälaitumilta. Silloin oli kovasti puskenut kukkavanoja, ja jännäsin ehdinkö taas kuivattaa nuput ennen niiden avautumista. Ja voi mitä ihanuuksia meille on siunaantunutkin joulun kunniaksi!

 

 

 

Joku ehkä haluaa tietää kuinka noita hoidan. Olen oikea orkideaharrastajan painajainen. Kun ystäväiset ovat ensin viettäneet kesän oman onnensa nojassa pihalla, he eivät suinkaan pääse ylellisyyshoitoon sisälläkään. Tytön syntymän jälkeen en yksinkertaisesti ole enää jaksanut stressata orkideojen upotuskastelushowsta. Pysyvät ne elossa vähemmälläkin tohinalla. Nimittäin näin: Joka aamu keitän itselleni vedenkeittimellä teevettä. Seuraavana aamuna kaadan keittimestä jäähtyneen vedenlopun kastelukannuun koska en sitä viitsi enää uudelleenlämmittää. Kun kannu on täynnnä (ehkä joka kolmas päivä) lirautan jokaiselle orkidealle lurauksen vettä. Sen verran ettei tule aluslautasesta yli kun sehän valuu suoraan läpi lautaselle. Sieltä se vesi sitten haihtuu ylöspäin ja ilmeisesti juuret saavat tarpeeksi kosteutta koska kaverit ovat vielä elossa. Jos ei tällä metodilla pärjää niin ei selvästikään ole meidän perheeseen tarkoitettu.