Uuden vuoden uudet kujeet jatkuu: lisää puutarhapostauksia!

Ajattelin että voisi olla kivaa vuoden ajan seurata, mikä kasvi milloinkin vetää pääroolia pihalla. Puutarhan vuosi-jutuissa toki katselen mikä milloinkin kukoistaa, mutta vielä erikseen tahdon nostaa jalustalle jonkun oikein komean.

Tammikuussa kasvit vetelevät hirsiä eikä kukaan heistä erityisesti yritä varastaa huomiota itselleen, joten luontevinta on valita kuukauden kasviksi pihan suurin puu. Tällä puulla on myös loogista aloittaa siksi, että se on antanut talollemme nimen.

Tämä upea vanha puu on tietysti pihamme itseoikeutettu kuningas: mänty, ja talon nimi (tai oikeastaan nimeämisen aikoihin tämä on kyllä ollut tila) on Mäntylä. En tiedä kuinka vanha mäntymme on, mutta talo on satavuotias, ja kaiketi tuo on jo silloin ollut iso kun on nimenkin paikalle antanut.

Tosin mäntyjen suvussa meidän yksilömme ei vielä kilpaile kärkipaikoista, sillä mänty voi kasvaa jopa 40 metriä korkeaksi ja 1-2 metriä paksuksi! Vanhoja jättiläismäntyjä voi ihastella Vääksyssä Asikkalan markkinapaikalla jossa kasvavat männyt ovat 500-vuotiaita. (lähde Taimitarha PikkuPuu)

 

   

 

Metsämänty (Pinus sylvestris)

Metsätieteiden laitoksen virtuaaliarboretum kertoo männystä seuraavaa:

Mänty on suomen yleisin puulaji, se kasvaa koko maassa ja melkein missä vain, sillä se on kasvupaikan suhteen vaatimaton.

Männyn runko on suora, solakka ja korkealle oksaton. Vanhojen puiden kaarna on ylhäältä ohutta, punaruskeaa ja ohuina levyinä hilseilevää, alhaalta kaarna on harmaanruskeaa, paksua ja syväuurteista. Kilpikaarnaksi kutsuttua paksumpaa kaarnaa alkaa muodostua männyn ylittäessä 150 vuoden iän. (Voisiko runkokuvan kaarnasta päätellä että meidän mäntymme on ainakin 150-vuotias?)

Männyn neulaset ovat pistäväkärkisiä, sinivihreitä ja 4-5 cm pitkiä. Vaakasuorat oksat muodostavat yleensä pyöreän, harvan latvuksen, mutta ikä, maantieteellinen sijainti, kasvupaikka ja olosuhteet vaikuttavat puun ulkonäköön. Mänty kasvattaa syvän paalujuuren jonka ansiosta se sietää kuivuutta ja kestää hyvin myrskyjä.

Sitten suosikkinippelitietoni männyistä: Niiden juuristossa on mykorritsoja eli sienijuuria joiden avulla mänty elää symbioosissa joidenkin sienten kanssa. Sieni ja mänty hyötyvät ja molemmat ovat tyytyväisiä. Mykorritsojen takia männyn ympärillä ei saisi muokata maata eikä varsinkaan muuttaa maanpinnan korkeutta. Samasta syystä männyt eivät pidä tulvista.

Mänty on suomalaisille tärkeä puu. Aikanaan siitä valmistettiin tervaa, puuhiiltä, kattopäreitä sekä valaistuksena käytettäviä päreitä. Männyn kuoresta saatiin pettua leipään ja neulasista mm. öljyä terveyskylpyihin ja saippuaan ja c-vitamiinipitoista teetä. Kävyt ja neulaset sopivat kasvivärjäykseenkin! Nykyäänkin metsäteollisuudessa käytetystä kotimaisesta raakapuusta 40 % on mäntyä, sitä käytetään sellun tuotantoon, rakennuspuuna, puusepänteollisuudessa ja polttopuuna. Pihkasta saadaan tervan lisäksi tärpättiä, pikeä, etikkahappoa, asetonia, puuspriitä ja hartsia. Ja saadaan männystä vielä mäntyöljyäkin josta mäntysuopa tehdään. Tärkeä puu!

Mäntyä onkin pidetty  lujuuden ja järkähtämättömyyden vertauskuvana ja taiteessa se on symboloinut heräävää suomalaiskansallista itsetuntoa. Uhrimäntyihin on liittynyt onnea ja menestystä tuovia riittejä.

Toisaalta kaikki voi kyllä joskus mennä päin mäntyä.