Isä pyysi minua taas leipomaan. Tällä kertaa illan ruokien teemana oli Toscana, joten leivän piti olla Focaccia ja kakun Zuccotto. Ikinä ennen ole mitään Toscanalaisia erikoisuuksia tehnyt, joten riskillä mentiin. Kakku varsinkin oli... ...haastava. Tai en tiedä. Monta työvaihetta siinä kyllä ainakin oli, vähän kuin olisi palapeliä kasannut. Mutta tulihan hieno!

 

Zuccotto aka. hattukakku

Kakun alkuperäinen ohje on täältä, josta selviää myös että kakku on nimeltään mikä on, koska se muistuttaa katolisen papin samannimistä hattua. Totta.

Pohja:

6 luomumunaa
2 1/2 dl sokeria
1 luomusitruunan kuoriraaste (laitoin 2 pientä, ja ehdottomasti luomua koska kuoressahan ne kaikki myrkyt lymyää!)
1 1/2 dl luomuvehnäjauhoja (luomujauhot vaan toimii huomattavasti paremmin!)
1 1/2 dl perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Muista laittaa uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vaahdota munat ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Kannattaa vatkata kauan ja hartaasti niin tulee hyvä, ja kannattaa ehdottomasti panostaa luomuun tässä kohtaa, luomumunat vaan maistuu niin paljon paremmalta! On kuitenkin aika munaisa tämä ohje.

Pese sitruunat hyvin ja raasta kuoren keltainen osa taikinan joukkoon.  Yhdistä sitten kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi taikinaan, kääntele varovasti mutta huolellisesti taikina tasaiseksi.

Kaada taikina voilla voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan (halkaisija 24 cm) ja paista uunin alatasossa noin 25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla! Anna pohjan jäähtyä hyvin niin leikkaaminen onnistuu paremmin.

 

  

 

Täyte:

1 1/2 dl kuorittuja manteleita
1 1/2 dl cashewpähkinöitä
150 g tummaa suklaata, kaakaopitoisuus 70 %
2 1/2 dl karamellisoituja/sokeroituja hedelmiä (käytin 2 rasiaa Dr Oetker hedelmäsekoitusta ja puoli rasiallista kaapista löytyneitä sokeroituja appelsiininkuoripaloja)
noin 1/2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
5 dl kuohukermaa
tarvittaessa lisäksi sokeria ja vaniljasokeria

Paahda manteleita ja pähkinöitä 200 asteisessa uunissa kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Muista vahtia silmä kovana etteivät pala! Kun pähkinät ovat jäähtyneet, rouhi ne isolla veitsellä karkeaksi rouheeksi. Rouhi myös suklaa. Eikä todellakaan haittaa vaikka joukossa olisi isojakin sattumia! Pane rouheet ja hedelmät ja sokerit kulhoon ja sekoita keskenään.

Vatkaa kerma pehmeähköksi vaahdoksi ja sekoita rouheet ja muut kerman sekaan. Maistele ja lisää sokeria jos se on tarpeen, minusta oli.

 

 

 

Kostutus:

Ohjeessa neuvotaan kostuttamaan kakkupohja tummalla rommilla, Gallianolla tai manteliliköörillä, mutta tästä kakusta haluttiin alkoholiton joten pitkän pähkäilyn jälkeen keitin kostutusta varten sokeriliemen vedestä ja ruokosokerista, johon lisäsin pikkupullon rommin makuista viinamaustetta. Käytin koko esanssipullon joten nestettä tuli 7,5 dl johon laitoin 1,5 dl ruokosokeria. Mutta eihän sitä olisi tarvinnut puoliakaan tuosta määrästä.

Kasaaminen:

Valitse iso laakeanpyöreä kulho, muovinen salaattikulho oli meillä muodoltaan paras ehdokas. Vuoraa kulho tuorekelmulla niin että kelmua roikkuu reilusti reunojen yli. Leikkaa kakkupohja kahteen osaan ja painele kauniimpipintainen (laitoin pohjapuolen) kulhon pohjalle. Kostuta todella hyvin, mutta kuitenkin niin että kakku pysyy kasassa. Lusikoi sitten täyte pohjan päälle ja tasoita pinta. Laita kakun toinen puolisko koko komeuden päälle ja kostuta taas huolellisesti. Käännä tuorekelmun helmat kakun päälle ja laita lautanen painoksi. Laitoin varmuuden välttämiseksi vielä purnukoitakin. Anna kakun tekeytyä useamman tunnin ajan, meidän kakku muhi jääkaapissa yön yli.

 

 

Kun kakku on tarpeeksi tekeytynyt, käännä kelmuhelmat syrjään, hengitä syvään, laita sormet ja varpaat ristiin ja kumoa kakku alustalle. Ota kelmut pois ja tadaa: upea papin hattu! Kopistele kakun päälle siivilän läpi reilusti tummaa kaakaojauhetta ja koristele vielä paahdetulla pähkinämantelirouheella.

 

 

***

Focaccia

Focaccia-leipä olikin sitten simppelimpi juttu, alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Pohja:

7 dl vehnäjauhoja
3,5 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
0,5 dl oliiviöljyä

Pinnalle:

oliiviöljyä
pieni ruukku tuoretta rosmariinia
merisuolaa myllystä

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi mikrossa ja liota siihen hiiva ja suola. Lisää jauhot ensin puuhaarukalla sekoittaen ja lopuksi käsin alustaen, viimeiseksi lisää öljy. Vaivaa taikinaa käsin ainakin 10 minuuttia (käy ihan jumpasta!). Tässä kohtaa poikkesin ohjeesta ja lisäilin vaivaamisen aikana varmaan melkein pari desiä jauhoja ja loppuvaiheessa kunnon lorauksen öljyä, jotta sain kauniin tarttumattoman taikinapallon.

Kohota taikinaa 20 minuuttia, parhaiten se kohoaa kulhossa pyyhkeen alla, lavuaarissa jossa on kuumaa vettä.

Voitele vuoka tai kaksi (vuokien koosta riippuen) oliiviöljyllä. Kauli taikina noin sentin paksuksi levyksi ja nosta kaulimen avulla vuokaan. Levitä leivän pintaan oikein runsaasti oliiviöljyä (ohjeen mukaan saa melkein uida öljyssä) ja silputtua rosmariinia. Lopuksi rouhi pinnalle vielä merisuolaa.

Paista leipää 225 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Itse laitoin molemmat vuoat samaan aikaan uuniin ja kiertoilman päälle. Paistamisen puolivälissä kannattaa vaihtaa leipien paikkoja että molemmat ruskettuvat yhtä kauniisti.

Focaccia kannattaa ehdottomasti tarjoilla lämpimänä. Käärin sen keittiöpyyhkeisiin ja vauvan villavilttiin kun toimitin sen perille, ja olihan se talvesta ja tuiskusta huolimatta kuulemma vielä lämmintä pöydässä!

 

 

 

Maistoin leipää salaa ihan pikkuisen ja hyvää oli, ja hyvin kuulemma maistui vieraillekin. Kakkuakin kuulemma kaikki ottivat toisenkin palan ja sain jo tilauksenkin että yksiin juhliin pitäisi tehdä niitä oikein kaksi kappalein! Oli se varmaan sitten hyvää. Huomenna pääsen itsekin maistamaan, rääppiäisiin.