Jotkut ihmiset kuulemma harrastavat urheilua koska saavat verenmaku suussaan hikoilemisesta endorfiiniöverit. Minä en harrasta urheilua, hikiendorfiinit ovat minulle vieras ilmiö. Minä harrastan muita asioita ja saan kiksini niistä.

***

Pitkän tauon jälkeen ompelin jotain muutakin kuin vaippoja tai kirjekuoria tai sarjatuotantopipoja. Nimittäin meillä oli tänään kahden kummilapsen synttärit, ja kun tilin saldo on 26 € on pakko ryhtyä luovaksi, kaivaa kasa kankaita eteensä lattialle ja alkaa sommitella. Ja voi pojat että olen iloinen että oli pakko, olin nimittäin ehtinyt tyystin unohtaa miksi pidän tälläisestä luovasta ompelusta niin mahdottoman paljon. Ne on ne endorfiiniöverit. Se kun koko päivän on uurastanut jonkun käsityön kimpussa ja se on melkein valmis, kun viimeisiä pistoja ommellessa alkaa sydän pamppailla ja kädet täristä ja suu vetää hymyyn kun tajuaa että tästähän tulee ihan SIKAHIENO! Juuri sellainen kuin oli suunnitellut ja vielä vähän parempi. Jokainen käsityönharrastaja tietää ihan varmasti mistä puhun.

Tämä on sitä itsensä kehumista mitä Suomessa ei oikein suvaita mutta kehumpa nyt kuitenkin. Koska tulin niin hurjan iloiseksi kun nämä lasten lahjat onnistuivat niin mainiosti. Varsinkin tuo vaaleanpunainen, oli siinä tosin hommaakin.

 

 

Laukun inspiraatio tuli täältä ja hapsureunaisen sydänmerkin ohje on Ottobren denim-laukusta, muuten ohje on ihan omasta päästä ja kaava syntyi sitä mukaa kun tein. Materiaalina on käytetty ainakin vanhaa pussilakanaa, farkkuja ja pöytäliinaa. Laukku meni lahjaksi 10-vuotiaalle tytölle.

 

 

Reppua varten katsoin ensin Ottobren kissarepun ohjetta, mutta ei tuossa lopullisessa repussa ole kissarepusta muuta kuin läpän kaava ja työjärjestys, muu on omasta päästä. Keltainen kangas on kirpparilta löytynyttä verhoa, tasku ja muut vihreät osat taas ystäväni vanhoista housuista. Olkainten muovirenkulat nappasin vanhasta repusta joka oli muuten niin kamalassa kunnossa että se meni roskiin.

Pienen reissumiehen reppu meni tomeralle kolmevuotiaalle.