Lisää hääjuttuja!

Ensin, ihan luvan kanssa, kuva hääparista. Joita ei valitettavasti minun kamerastani löytynyt montaa, näin jälkikäteen harmittaa että kamera ei tullut mukaan vihkitilaisuuteen, niin hienot olivat maisemat. Mutta tässä saippuakuplakuva hääparin saapumisesta juhlapaikalle.

 

 

Tarkkaan kun katsoo, näkee myös minun tekemät hiuskukat, vieheen ja kimpun tositoimissa.

***

Olin siis kukkavastaava, haastavimpana tehtävänä hääkimpun ja muiden kukkien sitominen. Olen ollut joskus kukkakaupassa töissä ja siellä sain jonkun verran sidontaoppia, joten ihan pystymetsästä en hommaan lähtenyt. Mutta kyllä silti jännitti luovuttaa kukkia hääpäivän aamuna. Hyvin tuntuivat kelpaavaan, huh. (Olen itsekin ollut morsian, joten tiedän miten tärkeää esim. kimpun onnistuminen voi olla...)

 

 

Kimppu tietysti suunniteltiin morsiamen kanssa yhdessä. Siihen tuli valkoisia ja vihreitä neilikoita, erikoisuutena hauska karvainen neilikka. Reunalla on salalia ja karhunheinää.

Ensin perkasin pikkuneilikat siten, että irroittelin kukat oksista yksittäisiksi ja jatkoin niiden varsia tarvittaessa rautalangalla jonka päällystin kukkateipillä. Neilikat on sidottu kukkateipillä ensin pieniksi nipuiksi ja sitten kokosin niput puolipalloksi tämän ohjeen mukaan. Salalin lehdet irrotin oksista, rautalangoitin ja teippasin, ja sen jälkeen kokosin reunustamaan kimppua. Lopuksi taivuttelin vielä karhunheinät reunoille. Kieputin varren ympärille ensin valkoista kukkateippiä ja sitten valkoista silkkinauhaa jonka huolittelin vielä rivillä valkoisia helmiäisnuppineuloja.

Tein ylijääneistä kukista vielä pikkukimpun, joka palveli ensin morsiusneidon kimppuna ja sitten heittokimppuna (jonka itse asiassa samainen morsiusneito nappasi!). Heittokimppu oli ihan hyvä lisä, sillä varsinaisesta morsiuskimpusta tuli todella järeä, olisi joltain naimattomalta kimpun metsästäjältä kalahtanut taju kankaalle jos sillä olisi heitetty! Heittokimppu on sidottu ihan perinteisesti ja varsi on päällystetty nauhalla.

 

 

Vieheiden ja morsiamen hiuskoristeen sitominen olikin sitten haastavampi juttu, varsinkin kun isoissa neilikoissa on niin tuhdit varret ja nuo vihreät mutikat tuossa kukan alla. Mutta ihan tyytyväinen niihin olen silti. Vieheet tosin kokivat kovia päivän aikana kun sulhanen ja bestmanit pitivät lapsia sylissä (mikä ei kyllä missään tapauksessa ole huono piirre miehessä!).

Myös pöytien koristeena oli neilikoita, yksinkertaisesti yksi elegantti neilikka hauskassa maljakossa.

***

Pahoittelen muuten luokattoman huonoja kuvia, en jotenkin päässyt ollenkaan yhteisymmärrykseen kamerani kanssa. Ulkona oli liian kirkasta ja sisällä liian hämärää. Illan edetessä saattoi myös kuvaaja alkaa olla vähän hämärä...