Ei muuten tapahdu kovin usein sellaista, että meidän perhe saa kutsun puutarhajuhlille. Mutta tällä viikollapa piippasi puhelin, perjantaina olisi puutarhajuhlat, lipstikka-aurajuustokeittoa ja raparperibrita-kakkua ja kaikkea, klo 16 alkaen. Voi totta kai tullaan!

Seuraavana päivänä piippasi taas: ystävän tyttären nelivuotissynttärit, puutarhajuhlat, lettuja ja kaikkea, perjantaina klo 16 alkaen!
No voihan rähmä!

Koska emme osaa olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, mutta halusimme ehdottomasti olla molemmissa juhlissa samaan aikaan, menimme ensin nauttimaan aurajuustokeittoa alkupalaksi, josta jatkoimme komeasti myöhässä lettukesteille. Ei yhtään pöllömpi perjantai, ja melkoisen onnistunut kesän avaus!



Ensimmäisiin juhliin keräsin tuliaisiksi puutarhasta kukkakimpun. Huomasitteko että siinä on voikukkia? Ihan omituista että kimpussa on rikkaruohoja, sanoi mies... Ihan liian vähän arvostetaan voikukkia, minusta.



Juhlien emäntä ainakin ihasteli kohteliaasti rikkaruohokimppua!



Pikkuneitikin edusti mallikkaasti (Pupunan mekossa, muuten), alun vierastamisen jälkeen hurmasi Suur-Papan tuomalla kaikki löytämänsä voikukat ja kiipeämällä syliin. Taisi olla Suur-Pappa aikalailla sulaa vahaa moisista huomionosoituksista.



Aivan ihastuttavassa puutarhassa juhlittiin! Ja oli oikein elävää haitarimusiikkia ja kaikkea, mielellään olisi pidempäänkin istunut...
***
Seuraavien juhlien päivänsankaritar sai vesipyssyn lisäksi viemisinä kukkakortin jonka taas askartelimme neidin kanssa yhdessä. Neiti maalaa-maalaa-maalasi upean sini-sini-taideteoksen josta leikkasin sini-sini-vuokkoja korttiin.



Näissä bileissä ei ollut Suur-Pappaa mutta muuten puitteet ja seura olivat kyllä meidän molempien mieleen. Varsinkin teltta. Täytyy ehdottomasti kaivaa vintistä teltta!



Ja täytyy ehdottomasti joskus järjestää itsekin puutarhajuhlat!