Aikalailla lapsen ympärillä ovat viimeaikoina tuotosten aiheet pyörineet.

 

 

 

Leluja ompelen sitä mukaa kun tarvetta ilmenee, lelutehtaan tuotekehittelyosaston testausyksikön puheenjohtaja sitten arvostaa niitä tai ei arvosta. Materiaalia löytyy äidiltäni saamistani tilkkulaatikoista, jotka sain oikeastaan talon mukana perintönä, kuten myös vintillisen lankoja..  Toistaiseksi ei ole vielä löytynyt tilkkulaatikoita kiinnostavuudessa voittanutta lelua! Lorupussi on myös aika ykkönen, sillä irtoaa neidistä aina takuuvarmat kikatukset.

Neuvolakortin kansia varten laatikon pohjalta löytyi oikea aarre, pitkät suikulat marimekkoa suoraan 70-luvulta! Väristä tykkää äiti ja tytär, sekä kaikki muutkin lapsukaiset jotka ovat päässeet tätä ihailemaan (ja maistelemaan). Kansien mallia en edes yritä väittää omakehittelemäksi, näitä kun putkahtelee yhteen jos toiseen nettikauppaan. Sieltä se ajatus sitten lähti...