Prinsessan unikoulu

Kirjoitin unipostauksen, josta tuli pitkä kuin nälkävuosi, joten päätin jakaa sitä hieman ja laittaa varsinaiset unikoulun ohjeet tänne, helposti löydettäväksi. Tämä ohje, tai mikään tämän suuntainenkaan, ei välttämättä sovi Sinun lapsellesi, sillä jokainen lapsi on yksilö, mutta meillä se toimi loistavasti. Ohje on melko pitkälle otettu KaksPlussan (6/2011) jutusta Unikoulu pelasti elämämme. Unikoulun aikaan tyttö oli 9 kk ikäinen.

Unikoulun onnistumiselle on hyvin tärkeää, että uniongelmia ei yritetä korjata vain ilta- ja yöaikaan, vaan kokonaisvaltaisesti. Päivän tapahtumat luovat pohjan nukahtamiselle ja hyvälle unelle. Päivän mittaan on äärimmäisen tärkeää, että lapsi saa paljon hellyyttä, rakkautta ja vuorovaikutusta, ns. rakkausakkujen lataamista. Alussa hyvinkin tarkka päivärytmi on kaiken a ja o, meillä toimii seuraavanlainen rutiini:

Aamulla maitoa aikaisintaan klo 6, herätys klo 8, aamupuuro klo 10.

Päiväunet 11-13 välisenä aikana, kuitenkin maksimissaan 1,5 tuntia. Unilta herättyä lounas.

15.30 välipala, toiset unet 16-18 välillä, taas maks. 1,5 tuntia, unilta herättyä päivällinen.

Päivän aikana maitoa tarvittaessa.

Säännöllinen, päivittäin tismalleen samanlaisena toistuva iltarutiini on erittäin tärkeä rauhoittumisen ja nukahtamisen kannalta. Iltarauha alkaa klo 20, iltapuuro klo 21, iltamaito klo 21.30, sitten iltapesut ja univaippa, pyjama ja unipussi päälle. Omassa sängyssä kuunnellaan iltasatu, nukkumaan klo 22.

Lapsen sänky omaan huoneeseen, tällä on varmasti suuri merkitys varsinkin yöheräilyjen kannalta. Illalla nukahtaessa protesti-itkuun ei vastata heti, vaan odotellaan n. 10 minuuttia, kuitenkin niin, että lapsi koko ajan kuulee vanhempien äänet, ovi on auki ja ovesta kajastaa valoa. Näin lapselle annetaan mahdollisuus nukahtaa itse. Noin 10 minuutin jälkeen (voi mennä aikaisemminkin jos lapsi on itkee paniikissa) mennään lapsen huoneeseen, hyvin rauhallisesti sanotaan, että nyt on yö, yöllä nukutaan. Voi vaikka silitellä mutta syliin ei kannata ottaa jos ei tarvitse. Kyllä sen äidinvaisto sanoo jos tarvitsee! Yöllä jos lapsi herää, niin sama juttu, mutta 10 minuuttia on aika pitkä aika, ennemmin kannattaa kuunnella itkun sävyä ettei lapsi pelästy.

Koko unikoulun aikana iltanukutuksella piti käydä kahdesti lohduttamassa (ekana iltana kerran ja toisena kerran) ja kerran yöllä (kun hammas kiusasi). Ensimmäisenä iltana pätkittäistä protesti-itkua kesti 20 minuuttia, toisena vartin, kolmantena 8 minuuttia jne. 10 päivän jälkeen tyttö ei protestoinut enää yhtään vaan jäi tyytyväisenä itse nukahtamaan, olisi käynyt varmasti nopeamminkin jos se mokoma hammas ei olisi tullut häiritsemään. Nimittäin sairasta tai kipuilevaa lasta ei (tietenkään!) saa jättää yksin itkemään. Onneksi kuitenkin on olemassa särkylääkkeet!