Muutimme omakotitaloon viime syksynä pienipihaisesta rivarista. Heti kun toivuin vauvan syntymän aiheuttamasta pahimmasta pöllystä ja aloin kaivata muutakin ajanvietettä kuin imetyksen ja vaipparallin, aloin suunnitella itselleni ikiomaa kasvimaata. Kevät kun koitti ja pääsimme pihalle mylläämään, laitoimme pienen rattaisiin ja käänsimme, kaivoimme, nikkaroimme ja öljysimme. Työ eteni hitaanlaisesti, aina syöttöväli kerrallaan. Ihana mieheni taikoi minulle kakkosnelosesta viljelylaatikot ja vielä kasvatuspöydän tiskialtaineen kaikkineen! Kasvualustat perustettiin huolella tämän kirjan ohjeiden mukaan, kirja olikin raamattuni koko pitkän talven kun oma keittiöpuutarhani oli vasta suunnitteluasteella.

Kesän aikana kasvimaani on tarjonnut meille raparperiherkkuja, mansikoita, ihania tuoreita yrttejä, perunoita, porkkanoita, kyllästymiseen asti rucola-retiisisalaattia, pakastimen täyteen pinaaattia, kahdesti lindströminkastiketta, kerran härkäpapumunakasta sekä muutaman paprikan. Ja kurkkuja. Valtavia, kesäkurpitsan kokoisia avomaankurkkuja, ja niitä vaan tulee ja tulee! Herkullisia ovat, ja maistuisivat varmaan vielä paremmalta jos ehtisin kerätä niitä vielä silloin kun ovat pieniä.. Kuvassa taustalla näkyvät ruusukaalit joita vielä odotellaan.

Epäonnistumisiakin tietysti tuli. Salaatit eivät itäneet ollenkaan, herneet maistuivat mölliltä ja pienet ällöttävät toukat söivät koko naurissadon, jotka taas olivat peittäneet alleen sipulit ja punajuuret. Mutta enimmäkseen kasvimaani on tarjonnut meille ihania herkkuja ja suunnattomasti iloa. Ja Israelssonin kirjan mukaan se on myös parantanut lähiympäristön ilmanlaatua, ihan kiva juttu sekin.

Tomaatti- ja kurkkusadon kypsymisen kunniaksi päätimme pitää sadonkorjuupäivän. Kurkuista teimme maustekurkkuja, joiden mausteeksi laitoimme merisuolaa, sokeria, mustapippuria, neilikoita, laakerinlehtiä, sinapinsiemeniä, piparjuurta, valkosipulia, mustaherukan lehtiä ja tilliä. Tomaateista tein ipanalle jauhelihakastiketta sekä aivan mielettömän hyvää tomaattichutneytä tämän ohjeen mukaan. Keittelemisestä innostuneena tein vielä Pastanjauhannan ohjeella inkivääri-kurpitsahilloa taannoisesta pallon puolikkaasta, joka olikin tosi herkkua paistetun kanan kanssa sekä leivän päällä.

Minun keskittyessä keittelyyn, isäntä innostui kuivaamisesta. Chilit pääsivät yöksi lämmittelemään 50-asteiseen uuniin ja yrttiniput takan viereen katon rajaan roikkumaan. Chilien jauhamisprosessi on vielä kesken, toistaiseksi perinteinen kahvimylly ja mortteli eivät oikein ole osoittautuneet tehokkaiksi ratkaisuiksi. Ideoita otetaan vastaan.