...kun vessa haisee pahalle ja keittiössä on sotkuista ja pyykkiäkin pitäisi pestä mutta et vaan jaksa tehdä asialle mitään.

...kun melkein saat itkuraivarin tietokoneelle kun netti ei toimi ja pasianssille kun se jakaa väärät kortit.

...kun nolaat itsesi apteekissa ostaessasi miehelle reseptillä särkylääkettä. Kun annat pyydettäessä oman kelakorttisi ja tuijotat hölmistyneenä kun kiltti apteekintäti pyytää sen henkilön kelakorttia jolle resepti on kirjoitettu.

...kun laitat jatkuvasti nuppineulat väärään suuntaan ja pistät itseäsi sormeen ja ompelet vaippaan kuosikankaan nurja puoli näkyville.

...kun tunnet olevasi maailman huonoin äiti kun et tänäänkään leikkinyt lapsen kanssa kehittäviä leikkejä.

...kun tulkitset miehen äänensävystä ja selän asennosta agressiivisia viestejä ja saat eripuraa aikaiseksi ihan kummallisesta asiasta.

***

Mut sit kuitenkin... kattokaa minkä aarteen löysin! Tämä on taas näitä äitini peruja olevia kankaita. Puoli pahvilaatikollista punaruudullisia kankaanpaloja joista nappasin käteeni juuri tämän, ja kun olin jo käymässä leikkaamaan kangasta huomasin nämä maailman suloisimmat tipuset kankaan keskellä! Oi ihmettä! Siellä ne lymysivät pahvilaatikon pohjalla ja melkein olisivat voineet jäädä löytymättä, mutta vastoin kaikkia todennäköisyyden lakeja sattuivat kohdalle.

On päiviä kun aarteet löytyvät!

(Vaipassa on muuten imuna äitiyspakkauksen Imse vimse-vaippa joka oli kyllä kertakaikkisen ärsyttävä tapaus sellaisenaan, mutta jospa nyt hieman silvottuna ja vaipan uumenin kätkettynä ajaisi asiansa. Toivottavasti, sillä näitähän riittää.)