Ei, nyt ei ole kyse äidin pepun kiinteytyksestä. Jos tulit tänne siinä uskossa että löydät hyviä takapuolenkutistusvinkkejä, tulit väärään paikkaan. Sorry.

Vaan on kyse pikkuneidin pepusta. Joka on taas niin kipeä että äitiä tekee pahaa kun pitää pestä ja kuivata. Aina välillä meillä on pitkiä kausia kun peppunahka on priimakunnossa ja kaikki näyttää hyvältä. Ja sitten on näitä kausia kun kultaparkani peppu on punainen, tulehtunut, vereslihalla, täynnä rakkuloita ja rupia. Ja hirveän kipeä. Joskus lapsi huutaa ääneen kun sitä peppua pesee.

Useinmiten ihottuma on saatu kotikonstein melko nopeasti häipymään (laimennettu betadine+bapanthen ja lansinoh+ilmakylvyt ja tiheä vaipanvaihtoväli). Mutta nyt se äityi niin pahaksi että päätin viedä tytön lääkäriin. Ymmärtäväinen hoitaja varasi oikein pidemmän lääkäriajan että saataisiin jotain tolkkua tähän, ja ohjeita että miten sitä ihottumaa voisi vastaisuudessa vältää. Kun olen melko varma että se johtuu jostain ruuasta, mutta kun en tiedä mistä.

 

Koska lapsen takapuolen näyttäminen julkisessa mediassa ei olisi miellyttävää kenellekään osapuolelle, tässä kuva tytön kauniimmasta päästä. Söpö, vai mitä?

 

Menin lääkärille toivoa täynnä, että nyt tämä asia vihdoin alkaa ratketa. Kerroin lääkärille melkein itku kurkussa että olen jo ihan epätoivoinen, kun aina kun luulen että olen jättänyt ruuasta pois kaiken mahdollisen mistä allergiaa voisi tulla, peppu leimahtaakin uuteen loistoon. Että en enää osaa yksin tätä ongelmaa ratkaista.

Lääkäri kirjoitti reseptin antibioottivoidetta varten, so far so good. Sitten hän tulosti minulle sen saman vaippaihottumasta kertovan tekstin jonka olin edellisenä iltana lukenut netistä. Sen jossa sanotaan, että jos tulee rakkuloita, vie lapsi lääkäriin.

Kun kysyin ohjeita eliminaatiodieettiin, lääkäri käski jättämään ruokavaliosta pois ne ruuat joiden tiedän aiheuttavan allergiaa. Kun pyysin lähetettä allergiaspesialistille (tai jollekin), lääkäri sanoi että ei tarvitse kun iho on niin hyvässä kunnossa muualla pienen kehossa.

.........

AAAAAAAAAAARG.

Siispä kotiin googlaamaan. Ilmeisesti (yksinkertaistettuna) eliminaatiodieetti tarkoittaa sitä, että yksitellen jätetään ruokavaliosta pois todennäköisiä allergisoivia aineita, ja KUN oireet häviävät tiedetään että haa, tämäpä se nyt oli syyllinen. No, sitähän tässä on viime kuukaudet tehtykin, laihoin tuloksin.

Ja sitten jos tuo ei auta voi tehdä toisinpäin. Että 7-14 päivän ajaksi supistaa ruokavalion sellaiseksi että varmasti tietää, tai ainakin toivoo, että siitä ei aiheudu oireita. Ja sitten voi ruveta tuomaan takaisin niitä muitakin ruokia ja jos viiden päivän jälkeen ei tule oireita niin ruoka saattaisi olla turvallinen.

Tämä oli ihan oma tulkintani melkoisen kryptisistä ammattijulkaisuista, voin ihan yhtä hyvin olla myös väärässäkin. Oikeasti tälläiset operaatiot pitäisi suorittaa ravitsemusterapeutin ohjeilla.  Mutta kun kerran lääkärinkin mielestä tyttö on niin hyvässä kunnossa muuten että mitään spesialisteja ei tarvita niin ei auta muu kuin kokeilla itse.

Ruokavaliosta aion jättää pois maidon ja soijan lisäksi munan, kalan, vehnän, siemenet, herneet ja muut palkokasvit, punaiset ja keltaiset hedelmät ja kasvikset sekä kypsentämättömät hedelmät ja kasvikset. Haasteellista tässä on se, että siitä suppeasta ruokavaliosta pitäisi saada riittävän monipuolinen että lapselle ei tule mitään puutoksia.

Ajattelin aloittaa näin:

Broilerin tai naudan jauhelihasta ja kesäkurpitsasoseesta munattomia ja vehnättömiä pyöryköitä, sekä paistettuja perunoita tai gluteenittomia makarooneja. Leipää jossa ei ole maitoa, siemeniä eikä vehnäjauhoja. Suolavedessä keitettyjä parsakaalin kukintoja. Välipalaksi perunajauhoilla suurustettua vadelma- tai mustikkakiisseliä ja riisikakkua. Aamu- ja iltapalaksi kaurapuuroa. Anna anteeksi lapseni, 7-14 päivän kuluttua todennäköisesti sinulla tulee näitä jo korvista. Kunhan saadaan peppunahka kuntoon, voidaan alkaa maistelemaan oikein monipuolisesti kaikkea, aina viiden päivän välein jotain uutta. Uh. Aloitetaan rakastamastasi kauramaidosta ja rukoillaan parasta.

 

Kevään 2012 kuuminta ilmakylvyttelymuotia: tunika, jarrusukat ja baby legs-säärystimet. (Pikku-Papoosesta muuten löytyi 2-laatuisia baby legsejä seitsemällä eurolla (norm. 12-13€!!) joiden 2-laatuisuutta etsin pitkän aikaa kunnes tajusin noista tummista että niissä on vähän haalistumaa värissä. Vaalean värisistä säärystimistä en löytänyt mitään vikaa!)

 

Ruokavalion muutoksen lisäksi Operaatio peppu sisältää seuraavat asiat:

Imetyksen lopettaminen. Tämä on haikeaa, mutta toisaalta jossain vaiheessa väistämätöntä. Viimeiseen vuoteen ja melkein neljään kuukauteen on mahtunut niin paljon huonoa omaatuntoa omista syömisistä ja niiden seurauksista, että en jaksa sitä enää. Eikä eliminaatiodieetin idea oikein toteudu jos äiti samalla syö normaalisti. Sitä paitsi tyttö on jo muutenkin oma-aloitteisesti vähentänyt imukertoja yhteen kertaan päivässä, joten alkaahan sen lopettamisen aika olla käsillä jo muutenkin. Ihan pian. Nyt ollaan tissitelty vielä joka toinen päivä.

Huomio vaippoihin. Vaihdoimme vaippapesuaineen jauhemaisesta nestemäiseen Erisaniin josta jää vähemmän jäämiä vaippoihin. Lisäsin pesuohjelman päälle vielä ekstrahuuhtelun lisäksi ylimääräisen huuhtelun. Nyt kun pepussa on tulehdus, vaipat pestään 90 asteessa. Ja vielä vaihdoimme kankaiset kuivaliinat takaisin paperisiin.

Ilmakylvyt. Kotosalla ollessa tyttö on nyt saanut olla oikeastaan kaiken hereilläoloajan ilman vaippoja, pottaakin on koitettu varovasti esitellä. Tähän liittyy kaikkea mukavaa. Kakkaa lapsen huoneen karvalankamatolla. Pissaa olkkarin isolla matolla. Pari päivää sitten tulin keittiöön, ja siellä isimiehen vahtivuorolla ollut kullanmuruni sekoitti lattialla olevaa kakkaa astianpesukoneesta varastamallaan lusikalla. Anything for my baby, right?

 ***

Rakkulat pepussa ja kakka matolla ovat kuitenkin hyvin pikkuriikkisiä ongelmia verrattuna siihen että juuri nyt jossain tuolla on isä ja vastasyntynyt pieni poika ihan kahdestaan, ilman äitiä. Koska äitiä ei ole enää.

Niinkuin moni muukin bloggari-äiti, minäkin olen ollut järkytyksestä jäässä ja itkenyt ventovierasta. Ja rutistanut omia rakkaitani vähän enemmän kuin yleensä ja osannut arvostaa sitä mitä minulla on, vähän enemmän kuin yleensä. Ja jatkanut elämääni epämääräisen kuristavan tunteen kanssa, ja pelännyt että mitä jos omalle perheelle jotain tapahtuisi, vähän enemmän kuin yleensä.

Syvin osanottoni Prinsessa Paskavarpaan omaisille. Voimia.

 

 

Tähän loppuun vielä mihinkään yllä olevaan millään tavalla liittymättömät ruusut jotka saimme tytön kanssa isimieheltä naistenpäivän kunniaksi. Ihanat.