Meidän tyttö tykkää kissoista. Aika paljonkin.

Ollessani Helsingissä humputtelureissulla, lähetin tytölle kissakortin, ja keksin että tässäpä hieno traditio. Siitä lähtien olen esittänyt vaatimuksia lähipiirille, ilman kissakortin lähettämistä ei auta tulla reissusta kotiin! Tähän mennessä kokoelma on karttunut yhdellä mummin ja papan lähettämällä pääsiäiskissalla, kahta korttia maailmalta odotetaan. (Mutta mahtaa näyttää kokoelma hienolta muutaman vuoden päästä!!)

Kerroin traditiostamme taannoisen Jokkemaan kissakorttipostauksen kommenteissa, ja eikös vain Jokke ollut askaroinut upean mustan pääsiäiskissan ja vielä osoittanut sen muiden kissanystävien lisäksi meidän Pikkulikalle. En tiedä kumpi pimahti enemmän, äiti vai tyttö, mutta tyttö ainakin osoitti sen hienommin: MAUMAUMAUMAUMAU!

Teidän pitäisi livenä nähdä se hymy mikä tuota maumaumauta aina seuraa, miten voikaan ihminen tulla niin iloiseksi siitä että bongaa jossain kissan! Elämän pieniä iloja... (Ja ei, muista eläimistä ei samanlaista intoa irtoa, paitsi lähelle pääsee ehkä MUUU joka on myös aika mahtava juttu.)

 

 

Tulostin Jokkemaan virtuaalisen kortin ja teippasin sen kissakokoelman jatkoksi. Kyllä sitä on ihasteltu!

 

 

Tähän loppuun vielä pääsiäislomalla rentoutumisen mallia näyttävä Mau. Parasta mitä elävien kissojen kanssa voi tehdä on kasvojen upottaminen kissan mahakarvoihin! Vähän pehmeitä arvoja elämään.