Tyttö on edelleen eliminaatiodieetillä allergian aiheuttajan metsästyksen takia. Peppu on kyllä onneksi parantunut pikavauhtia, tosin heti ensimmäisenä ruokavalionlaajennuspäivänä tuli uutta ihottumaa. Mälsää. Ihanan makoisa tuore keltainen luumu oli ilmeisesti virhe.

Eilen sai taas ottaa mukaan uusia ruoka-aineita, otettiin kauramaito uudestaan kokeiluun, sekä kukkakaali! Uusista aineksista syntyi tämmöinen lounaspannari:

Maidoton, munaton ja  vehnätön pannukakku

1 keitetty peruna keitinvesitilkan kanssa karkeasti muussattuna
2,5 dl oatly kauramaitoa johon on lisätty kalsiumia
0,5 dl vettä (huuhtelin sillä kauramaitopurkin)
0,5 dl auringonkukkaöljyä
1,5 dl täysjyväkaurajauhoja
1,5 dl perunajauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
Kourallinen maissia pakastimesta
Kourallinen karkeasti paloiteltua kukkakaalia pakastimesta

Laita nesteet kulhoon ja sekoita joukkoon peruna. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää taikinaan. Heitä joukkoon vielä maissit ja kukkakaalit. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia.
 

 

 

Syöminen on ollut t.o.d.e.l.l.a haastavaa viime aikoina. Tyttö on jo ihan lopen kyllästynyt samanlaisiin ruokiin, ja lisäksi hänelle on tulossa neljä poskihammasta yhtä aikaa. Sen verran mitä olen saanut kurkata, niin ainakin yhden hampaan kohdalla on ikenessä ihan avohaava. Niin kurjaa. Tyttö on ollut niin helposti räjähtävä viime päivinä että luulimme jo että nyt sillä on se uhmaikä alkanut!

Syömistä helpottamaan on keksitty kaikenkirjavia menetelmiä, kuten soseuttamista, olkkarin sohvalla sylissä ruokailua tms kikkakolmosia. Eilen ja tänään syötiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan viltin päällä keittiön lattialla! (Tosin uusi pannari oli niin hyvää muutenkin että olisi varmasti maistunut missä vain.) Tiedän että kaivan itselleni kuoppaa kaikenlaisilla erikoisjärjestelyillä, mutta nyt on niin että lapsi on nälkäisenä kiukkuinen kuin ampiainen, ja sääliksikin käy toinen kun ennen niin mukavasta ja rennosta syömisestä on tullut niin ikävää. Mitään hyvää ei saa edes maistaa ja ihan kaiken syöminen tekee kipeää. Opetellaan sitten uudestaan syömään nätisti kun saadaan joku tolkku tähän hommaan.

 

 

Katsokaa nyt miten iloinen pörriäinen minulla on taas! Masu täynnä kelpaa hymyillä!