Ihan hyvää, kiitos kysymästä. Olisi kiva kirjoittaa, että puuhaa riittää, joulukin on kohta, ja siksi on ollut blogissa hiljaisempaa. Totuus kuitenkin on se, että tällä hetkellä kaikenmaailman juhlimiset veivät mehut ja ilmassa on syysmelankoliaa. Tai ehkä talvimelankoliaa, tänään nimittäin satoi räkärätei. Siis niitä valtavan suuria märkiä lumihiutaleita. Maa vaan oli niin lämmin että ei saatu räkärättipeitettä pihalle.

***

No olen minä jotain ommellutkin. Yhden joululahjankin jo, mutta sitäpä en tietenkään vielä näytä! Ehkä olen joululahjatehtailun suhteen vähän pettynyt itseeni, muut kädentaitajat kun neulovat villasukkia sarjatuotantona, aloittivat kaiketi jo lokakuussa. Viime hetki on paras hetki, sanon minä!

Tämmöisen kuitenkin hurauttelin, ystävän pikkuiselle vaippapepulle. Se lähtee postissa sovitukseen kunhan vielä surautan toisenkin prototyypin tai ehkä kaksikin jos oikein innostun. Tuonkin sisälle kätkeytyy meillä käytössä ollut Imse vimse. Päänvaivaa aiheuttivat sinappikakkailijan vuotosuojat ja sitten tuo joustokantti. Täytyy keksiä parempi tapa ommella se, tuosta tuli läheltä katsottuna niin tökerön näköinen että melkein en kehtaa sitä lähettää.

 

Innostuin vaippojen ompelusta siinä määrin, että tilasin tarranauhaa, joustokanttia ja kaikkea muuta ihanaa materiaalia Sampsukalta. Uskaltauduin jopa investoimaan nepparipressiin ja sen kaveriksi piti totta kai saada söpösiä pöllöneppareita. Sitten pitäisi vaan rohjeta kokeilemaan niitä neppejä käytännössä…

***

Ja oli minullakin syntymäpäivät! Juhlistimme niitä miehen kanssa käymällä ihan kahdestaan ravintolassa syömässä ja sen jälkeen, kun olimme käyneet kotona laittamassa lapsen nukkumaan, lähdimme vielä katsastamaan yöelämää. Kylläpä teki hyvää! (Iso kiitos lapsenvahdeille!) Ja sain minä lahjojakin! Mitäpä muutakaan tämmöiselle käsityönörtille kuin neulekirja ja suloinen pinkki hiiri! Täydellistä!

 

Juhlapäivän kunniaksi leivoin keksejä. Tai lapselle minä niitä meinasin, mutta tuli niin hyviä että melkein ollaan miehen kanssa ne syöty. Ja ah niin helppojakin vielä! Ja sopivat tosiaan vuoden täyttäneelle ipanallekin, eivät ole liian makeita ja ovat mukavan pehmeitä nakertaa.

Koukuttavat hunajakeksit

Sulata pehmeäksi 200 g voita, ja vaahdota sen joukkoon 1 dl ruokosokeria, ½ dl hunajaa (kannattaa pehmentää mikrossa jos on kovaa) sekä ripaus suolaa. Suola on se juttu miksi näistä tuli niin ihania! Lisää yksi muna ja vatkaa hyvin. Sekoita keskenään 2 dl vehnäjauhoja, 1 dl perunajauhoja, 1 dl kauraleseitä ja 1 tl leivinjauhetta. Lisää kuivien aineiden seos taikinaan ja sekoita huolella. Nostele lusikalla nökäreitä pellille ja taputtele nokareet noin sentin paksuisiksi jauhotetuin käsin. Paista 200 asteisessa uunissa 12-14 minuuttia. Leikkaa keksit tarvittaessa pienemmiksi (tai irti toisistaan) pizzaleikkurilla kun ne ovat vielä kuumia.

***

Lapsellekin kuuluu hyvää, kiitos kysymästä. Neuvolantäti kiteytti kuulumiset aika hienosti: ”Aurinkoinen hymytyttö, juttelee yksittäisiä sanoja, heittää leluja, antaa-ottaa-leikki mieleinen. Syö ja nukkuu hyvin, sormiruokailu sujuu, kasvu kunnossa, sopusuhtainen, seisoo ilman tukea. ” Ja tyttö sitten tosiaan neuvolaa seuraavana päivänä alkoi ottaa askelia ilman tukea, parhaimmillaan menee jo neljä putkeen! Parasta ajanvietettä on laatikoiden ja kaappien tyhjentäminen. Tekstiä tulee ihan koko ajan ja kaikkea ympärillä näkyvää pitää osoitella. Synttäri-ilmapallot ovat edelleen suurin hitti eikä niitä olla raatsittu ottaa alas. Vähän juhlaa arkeen!

***

Tähän loppuun vielä tämmöinen aarre. Löytyivät äidin kirjahyllystä, pitihän ne kärttää lainaan. Jospa vaikka innostuisin ompelemaan lapselle vaatteita!