Kasvimaan kylvöjen suunnittelu on parasta lääkettä siihen vaivaan, kun sormet jo syyhyävät päästä pihahommiin vaikka ulkona on pakkasta ja metrin kinokset. Tänä vuonna yritin ottaa opiksi viime vuodesta ja suunnitella helposti toteutettavat kylvöt, helppohoitoiset kasvilajit sekä vielä sadon joka tulee oikeasti hyödynnettyä. Ei ole mitään järkeä kasvattaa neljää puskallista kirsikkatomaatteja jos niitä ei ehdi syömään (krhm..).

Viime vuodesta opin myös sen, että kun ohjeessa neuvotaan kylvämään jotain useassa erässä sitä ohjetta kannattaa oikeasti noudattaa. Ei ole kivaa kun 50 retiisiä on yhtäaikaa syömäkunnossa.

Ja sitten opin vielä senkin että niitä pussissa mainittuja etäisyyksiä kannattaa ihan oikeasti noudattaa.

 

 

Kasvimaata suunnitellessa raamattuni on Lena Israelssonin kirja Oma keittiöpuutarhani. Minun kasvimaani koostuu neljästä samankokoisesta laatikosta ja niissä noudatetaan kirjan ohjeiden mukaisesti nelivuotista viljelykiertoa. Eli kasvit on luokiteltu neljään eri ryhmään ja niitä kierrätetään laatikosta toiseen jolloin niihin ei tule niin helposti kasvitauteja ja maassa talvehtivia tuholaisia. Nyt on alkamassa kierron toinen vuosi. Kylvösuunnitelmassa on tänä vuonna vähemmän lajeja kuin viime vuonna että kasvutilaa jäisi enemmän.

 

Ykköslaatikkoon laitetaan kaikkein vähiten lannoitetta sillä palkokasvit eivät sitä niin paljon tarvitse ja ne myös tuottavat typpeä itse. Pavuille ja herneille täytyy rakentaa kunnollinen tuki, viimevuotinen bambukeppi-villalanka-viritys oli liian hutera. Laitan pinaatit ja salaatit ykköslaatikkoon koska en halua että niihin kertyy yhtään liikaa nitraattia lannoitteesta.

Kakkoslaatikkoon taas mätetään hevonkakkaa ja kompostia oikein urakalla että isot vihanneshedelmät saavat kasvuvoimaa. Kesäkurpitsat laitan kummuille laatikon takareunaan jossa on tilaa kasvaa laatikosta ulos ja vuohenputkien päälle. Avomaankurkut kasvoivat viime kesänä tukien varassa ja se olikin hyvä juttu, täytyy vaan rakentaa paremmat tuet.  Rucola ja retiisi eivät näy kylvösuunnitelmassa sillä niiden sato korjataan jo alkukesästä ja nuo isot valtaavat sitten senkin alan. Laatikon keskelle jäi mukava tila köynnöskrassitornia varten.

Kolmoslaatikkoon tulee tänä vuonna vain punajuuret ja porkkanat. Lannoitetta niille laitetaan vähän vähemmän kuin kakkoslaatikkoon. Ehdin jo kuvan piirtämisen jälkeen muuttaa mieltäni sen verran että taidan lyhentää punajuuririvejä ja laittaa vielä kolmannen rivin porkkanoita. Ja ehkä olen laiska ja ostan porkkanansiemenet kylvönauhassa niin säästyn mahdottomalta harventamiselta.

Neloslaatikkoon laitan pelkkää perunaa että sitä saadaan riittävästi. Viime vuonna sato oli oikein onnistunut joten samoilla linjoilla mennään, eli melko niukasti lannoitetta ja melko tiheät istutusvälit. Pitää muistaa valita aikainen lajike niin säästyy taudeilta.

Kaikki kasvimaan kasvit avomaankurkkua ja kesäkurpitsaa lukuunottamatta ovat suoraan maahan kylvettäviä, joten esikasvatusvaihe jää niiden osalta väliin. Toisaalta helpotus, toisaalta sääli. Yleensä kylvän hurjalla vimmalla miljoonia pikkutaimia, uhraan niihin valtavasti energiaa ja lopulta ihan muutama taimi päätyy loppusijoituspaikalle asti. Ehkä tänä vuonna osaan olla järkevä ja kylvää kutakin vain muutaman siemenen, niitä taimia voin sitten paapoa.

 

     

 

Nelikiertolaatikoiden lisäksi minulla on kolme pitkää laatikkoa terassin vieressä aurinkoisella ja suojaisella seinustalla. Seinän vieressä on todella hyvä paikka kirsikkatomaateille, satoa tulee kun vaan jaksaa ja muistaa kastella. Tomaattien kanssa kokeilen tänä vuonna sipuleita, sillä ne kuuluisivat oikeasti kolmoslaatikkoon joka on tänä vuonna kasvimaan vähiten valoa saavassa nurkassa ja aurinkoa sipulit tarvitsee!

Kahdessa muussa pitkässä laatikossa on monivuotisia hyötykasveja, toisessa mansikoita ja toisessa yrttejä.

Paprikat ja chilit kasvatin viime vuonna ruukussa terassilla, ja niin teen varmaan tänä vuonnakin ellei sitten tapahdu niin suuri ihme että kasvihuone valmistuu tälle kasvukaudelle.