Minulla oli mummo. Mummon kanssa aina ommeltiin tai askarreltiin jotain, yleensä pehmoleluja. Mummo oli muutenkin kova ompelemaan, varsinkin tilkkutöitä, mutta sitten tuli reuma ja sitten mummo kuoli. Nyt kun olen innostunut taas 20 vuoden tauon jälkeen ompelusta, olen kaivannut mummoa. Välillä tekisi mieli, kun oikein onnistuu jossain ompeluksessa, mennä näyttämään hautakivelle sitä. Katso nyt mummo miten hienon osasin! Ja sitten kun tulee seinä vastaan enkä jotain ompelujuttua ollenkaan osaa, olisi kiva jos olisi mummo jolta voisi kysyä että miten se vetoketju nyt ommellaan. Nyt on vain mummon ompelukone ja mummon geenit. Loput pitää hanskata itse.

Onneksi löysin eiliseltä ostostelureissulta kirjakaupasta varamummon!

    

 

Kuvissa varamummo eli Ruth Singerin Kotiompelijan käsikirja poseeraa eilisten kirpparilöytöjen kanssa. Se on ihana, siinä on  k a i k k i  ja se on niin kauniskin!

***

Löysin taannoin vintistä mummon tekemät verhot jotka olivat minun huoneessani kun olin lapsi. Nyt neiti asustaa samassa huoneessa ja halusin ehdottomasti samat ihanat kalaverhot ikkunaan! Joku vaan oli vuosien varrella nyysinyt verhoista lenkit joten ripustaminen tyssäsi siihen. Vuosi siihen meni aikomista mutta vihdoin eilen sain ostettua vihreää kanttinauhaa ja tänään ommeltua verhoihin ripustuslenksut. Ihan kymmenen minuuttia meni. Nyt on tytöllä kalaverhot, jotka tulevatkin tarpeeseen ettei kadulta näe ihan kaikkea mitä sisällä tapahtuu.

 

Tytön huoneessa on muutenkin paljon mummon ompelemia juttuja kuten seinävaate ja lattiatyyny. Hienoin on kuitenkin ehdottomasti peikkorahi joka kätkee sisäänsä säilytystilaa leluille. Mahtava! Ihana riipputuoli on muuten tilattu Mamideasta, maailman paras imetyspesä ja rauhoittumispaikka!

 

***

Kun nyt sisustuksesta ruvettiin puhumaan, niin tässä muutama muukin näppäisy tytön huoneesta. Ja tämähän siis ei ole sisustusblogi eikä nämä kuvat ole mitään esimerkillisen ihanan sisustuksen esittelyä, tosiaankaan. Seinät ja katto ja lattia ja kaappi odottavat että joku jaksaisi ne maalata... Ja muutenkin huoneesta tuntuu puuttuvan joku punainen lanka tai kaikki nuo ihanat ja värikkäät tavarat yhteen sitova juttu.

Mutta pari sanaa kuitenkin niistä ihanista tavaroista... Lentävän lunnin olen saanut pienenä kummisedältäni. Kilpparivalaisin taas on ihan neitiä varten ostettu, koska hänen lempinimensä masu-aikana oli kilppari. Sininen lipasto oli aikanaan siskoni, ja hän sen noin ihanan siniseksikin on maalannut. Pikku pöytä ja tuolit on hankittu facebookin lastenkirpputorin kautta johon olen muuten ihan koukussa! Punainen seinälokerikko on maailmankaupasta.

 

Ihana Eeva Lehmussaaren lelutaulu on tilaustyönä tehty minun omista leluista kun olin pieni, jouduin luopumaan pupuista ja mollamaijasta siksi aikaa kun ne  olivat taiteilijan mallina.

Ja osataan mekin tehdä taidetta! Eilen kirjakaupasta tarttui nimittäin matkaan myös mahtikivat taululiidut! Liitutaulukin on muuten minun peruja, kaipaisi vaan tuoretta värikerrosta pintaan ja jotain kehyksiä. Mutta tuollaisenakin se toimii ja piirtely onkin ihan huippuhauskaa!