Meidän Prisman pakastealtaasta löytyi aarre, Pajuniemen luomukanoja! Haalasin kanoja kotiin oikein kaksin kappalein ja nostin toisen samantien sulamaan. Ihanaa, hyvän omantunnon ruokaa. Pitkästä aikaa olin tosissani innoissani siitä mitä kokkasin.

Meidän kana tuli täältä. Se on saanut elää hyvän kanan elämän, munia ja kuopsuttaa ja jopa ulkoilla, ennen kuin se päätyi reilun vuoden ikäisenä meidän pataamme. Katsokaa nyt miten onnellisen näköisiä kotkottajia!

 

Kuva on Pajuniemen sivuilta napattu.

 

Se on ihan oikea kana, eikä mikään ROS 508-mutantti. Ros hirviökana, kuudessa viikossa munasta teuraaksi. (Tämän olen tiennyt koko ajan mutta silti lopulta kuitenkin ostanut niitä Kariniemen suikaleita. Se on vaan niin helppoa. Ros 508 on kaukainen ajatus silloin kun pitää saada nopeasti ja edullisesti perheelle ruokaa.)

 

 

Kanan ollessa kana eikä broileri, on sen kokkaaminen vähän haastavampaa kuin mihin olen tottunut. Pikainen googlettaminen kertoi että kanasta tulee auttamattoman sitkeää jos sitä yrittää kohdella kuin broileria. Kanaa pitää keittää 2-2,5 tuntia että siitä tulee mehukas ja murea. (Meidän kana oli ensin kattilassa reilun tunnin ja sitten kasvisten kanssa uunissa vielä pari tuntia, mikä oli kyllä jo liikaa, liemen yläpuolella olleet osat ehtivät jo kuivua.) Sitten kun kana on keitetty ja irrotettu luista siitä voi tehdä vaikka kanaviillokkia. Tai kanasalaattia.

 

 

Mutta oli se vaan hyvää! Lapsikin alkoi yhtäkkiä tykätä kokolihakanasta ja perunasta ja lantustakin! Namnamnam vaan kuului kun neiti veti kanan suiruja napaan. (Sen mitä jaksoi, kunnes taas muisti että nuhaisenahan ei oikein passaa syödä..)

Mutta täytyy sanoa että valmiisiin broilerin fileesuikaleisiin ja minuuttipihveihin tottuneelle tuo pitkä kypsennysaika ja luista irrottelu tuntuu kuitenkin noin arkiruuassa aika työläältä. Ja olihan ne lintuset pieniäkin verrattuna broileriin! Samassa pakastealtaassa oli myös ulkolaisia luomukananpoikia (eli broilereita, eh), jotka voisivat olla hyvä kompromissi tehotuotetun broilerin ja puhtaan omantunnon kanan välillä. Syödään oikeaa kanaa sitten pyhinä. 

Mutta menkää ihmiset, menkää ostamaan luomukanaa! Meidän pitää niitä ostaa että niitä kannattaa tuottaa. Jokainen lautaselle päätynyt luomukana on yksi Ros 508 vähemmän.  Voiko sitä oikeastaan tässä maailmassa enempää toivoa olematta naiivi ja hupsu?

Ihan oikeasti olisi vaan niin kiva, jos ros 508-broilereita ei enää koskaan olisi, olisi vaan onnellisia kanoja ja tyytyväisiä possuja ja reiluja banaaneja. Oi ihana, ihana maailma!